Jos nyt kuolisin niin en usko, että kukaan heti huomaisi

Sellaista se yksinäisen elämä on.

Olisi kannattanut tehdä lapsia ja kasvattaa ne kunnolla niin olisi edes toivoa, että joku kaipaisi.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kannattanut tehdä lapsia ja kasvattaa ne kunnolla niin olisi edes toivoa, että joku kaipaisi.

Olen vasta 26-vuotias. 

ap

Sama. Asun yksin, joten kukaan ei ihan heti tietäisi. Miesystävä huolestuisi huomenna, työnantajakin voisi ihmetellä. Mutta mies tulisi takuulla jo huomenna katsomaan, jos en vastaisi puheluihin/viesteihin koko päivänä. Ja sama toimii tietysti toisinkin päin, jos hänestä ei kuuluisi yllättäen mitään koko päivänä.

Veikkaanpa että jos työnantaja ei saisi sinuun mitään yhteyttä esimerkiksi viikkoon, lähtisi se tavoittelemaan sukulaisiasi saadakseen selvyyden tilanteestasi. Sen jälkeen todennäköisesti sukulaisesi tulisivat soittamaan ovikelloa ja mikäli eivät pääsisi sisälle, hankkisivat huoltomiehen katsomaan sisään

Vierailija kirjoitti:

Veikkaanpa että jos työnantaja ei saisi sinuun mitään yhteyttä esimerkiksi viikkoon, lähtisi se tavoittelemaan sukulaisiasi saadakseen selvyyden tilanteestasi. Sen jälkeen todennäköisesti sukulaisesi tulisivat soittamaan ovikelloa ja mikäli eivät pääsisi sisälle, hankkisivat huoltomiehen katsomaan sisään

Sukulaiseni asuvat satojen kilometrien päässä, tulisivatko oikeasti tänne asti vain ovikelloa pimputtelemaan?

ap

Vierailija kirjoitti:

Olisi kannattanut tehdä lapsia ja kasvattaa ne kunnolla niin olisi edes toivoa, että joku kaipaisi.

Lapsia ei pitäisi tehdä sen takia, että olisi seuraa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kannattanut tehdä lapsia ja kasvattaa ne kunnolla niin olisi edes toivoa, että joku kaipaisi.

Lapsia ei pitäisi tehdä sen takia, että olisi seuraa

Kuka käski? Sanoin että tehdä lapsia ja kasvattaa me kunnolla niin saattaa olla TOIVOA. Kasvata sinä sisälukutaito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaanpa että jos työnantaja ei saisi sinuun mitään yhteyttä esimerkiksi viikkoon, lähtisi se tavoittelemaan sukulaisiasi saadakseen selvyyden tilanteestasi. Sen jälkeen todennäköisesti sukulaisesi tulisivat soittamaan ovikelloa ja mikäli eivät pääsisi sisälle, hankkisivat huoltomiehen katsomaan sisään

Sukulaiseni asuvat satojen kilometrien päässä, tulisivatko oikeasti tänne asti vain ovikelloa pimputtelemaan?

ap

Jos he eivät ole täydellisen välinpitämättömiä niin todennäköisesti he yrittävät työnantajan yhteydenoton jälkeen ensin soittaa sinulle ja kun et tietenkään kuoltuasi vastaisi, todennäköisesti joko he tai joku heidän lähettämänsä henkilö tulisi asunnollesi katsomaan tilannetta. Pitkään asunnossaan olleet vainajat ovat yleensä joko eläkeläisiä tai muuten työelämässä syrjäytyneitä, kuitenkin sellaisia henkilöitä joilla ei ole säännöllisiä sovittuja menoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaanpa että jos työnantaja ei saisi sinuun mitään yhteyttä esimerkiksi viikkoon, lähtisi se tavoittelemaan sukulaisiasi saadakseen selvyyden tilanteestasi. Sen jälkeen todennäköisesti sukulaisesi tulisivat soittamaan ovikelloa ja mikäli eivät pääsisi sisälle, hankkisivat huoltomiehen katsomaan sisään

Sukulaiseni asuvat satojen kilometrien päässä, tulisivatko oikeasti tänne asti vain ovikelloa pimputtelemaan?

ap

Soittais jollekki, että menee kattoon, jos asuvat kaukana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaanpa että jos työnantaja ei saisi sinuun mitään yhteyttä esimerkiksi viikkoon, lähtisi se tavoittelemaan sukulaisiasi saadakseen selvyyden tilanteestasi. Sen jälkeen todennäköisesti sukulaisesi tulisivat soittamaan ovikelloa ja mikäli eivät pääsisi sisälle, hankkisivat huoltomiehen katsomaan sisään

Sukulaiseni asuvat satojen kilometrien päässä, tulisivatko oikeasti tänne asti vain ovikelloa pimputtelemaan?

ap

Minä soitin ko. paikkakunnan sosiaalipäivystykseen huoli-ilmoituksen, kun en saanut 4200 kilsan päästä isää kiinni. Kävivät poliisin kanssa katsomassa ja löysivät isän kuolleena.

  Joskus opiskelijana pohdin samaa; jos olisin tippunut tikkailta ensiasuntoani maalatessani ja taittanut jotain niin pahasti, etten voisi ryömiä puhelimelle, niin olisihan sitä ihmetelty kun en ilmaantuisi paikalle sovitusti luennolle ja vuoroon, mutta varmaan luettu "opiskelijat ovat epäluotettavia" piikkiin. Vanhemmillenikin soitin sunnuntaisin, joten jos olisin tippunut maanantaina, niin olisin ehtinyt kuolla janoon asuntoni lattialla. Enkä edes ollut epäsosiaalinen, tapasin kavereitani useita kertoja viikossa mutten päivittäin. Sellaista yksinasujan elämä on. Minkäs sille voi? (Ehkä voisimme kaikki juuri nyt tekstata kaverille ja kysyä että kaikki ok ->menen tekemään sen). 

Entä sitten? Näitä ei ainakaan tarvi enää murehtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kannattanut tehdä lapsia ja kasvattaa ne kunnolla niin olisi edes toivoa, että joku kaipaisi.

Lapsia ei pitäisi tehdä sen takia, että olisi seuraa

Kuka käski? Sanoin että tehdä lapsia ja kasvattaa me kunnolla niin saattaa olla TOIVOA. Kasvata sinä sisälukutaito.

Kyllä tuossa aika selkeä kehotus oli, että lapsia pitäisi tehdä, että saattaisi olla joku, joka kaipaisi

Miksi et hankkinut kavereita? Olet vielä nuori niin eikö esim. opintojen kautta löytyisi kaveripiiriä? Jos ihminen eristäytyy niin ei kannata ihmetellä hädän hetkellä miksi ei ole ketään auttamassa tai huomioimassa.

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta 26-vuotias. 

ap

Eikä sulla ole ketään ystävää? Ei edes työpaikalla? Miten kukaan 26-vuotias on voinut ajaa elämänsä noin pussiin?

Kun on kuollut, ei ole mitään merkitystä enää huomaako joku. Todennäköisesti ei, koska ei ole eläessäänkään tullut huomatuksi, joten so not. Se paha haju lähtee otsonoimalla ja kunnon tuuletuksella, joten ei mitään huolta.