Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Avaudun tänne, kiitos jos jaksat lukea

Vierailija
30.06.2022 |

Oon ihan pohjattoman yksinäinen. Käyn töissä ja opiskelen, mutta ystävää minulla ei ole ollut vuosikausiin. Tämä yksinäisyys on myös aiheuttanut sen, että mieli on jatkuvasti maassa, joten en oikein jaksa lähteä tuonne tutustumaan ihmisiin(ja missä sitä näin aikuisena tutustuu muihin?). Tämä yksinäisyys ja masennus/alakulo ruokkivat toinen toistaan, joten kierre tuntuu vaikealta katkaista ja selvittää. Jokapäivä itkettää ja ärsyttää, mietin et miks just minä? Tässäkö tämä elämä oli? :/ Toki kuuluuhan se aikuisten elämään, että piirit supistuu, tilalle tulee perhe-elämä ja tuttavia tavataan harvakseltaan. En varmaan ole ainoa tässä tilanteessa oleva.

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
30.06.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama juttu. Mulla on netissä vain ystäviä

Vierailija
2/14 |
30.06.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yleensä töistä ja opiskeluista voi kyllä löytää kavereita? Jostakin voi tulla jopa ystävä. 

En pidä itseäni sosiaalisena, päinvastoin - en käy yleensä edes kaffella muiden kanssa - mutta kaikissa työpaikoissani olen tutustunut muutamaan ihmiseen, joiden kanssa pidämme yhteyttä ja näemme edelleen silloin tällöin, vaikka työpaikat on vaihtuneet yms. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
30.06.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

No ap sanoi ihan itse mikä mättää. "En oikein jaksa lähteä tuonne tutustumaan ihmisiin." Siinähän se syy olikin ja korjausehdotus: mene ulos ja tee niitä asioita joista tykkäät ja juttele ihmisille joita tapaat.

Vierailija
4/14 |
30.06.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

🍩

Tarjoan virtuaaliset kahvit. Kohtalontoveri

Vierailija
5/14 |
30.06.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ne silti ovellekaan tule.

Vierailija
6/14 |
30.06.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt kannattaa oikeasti lakata odottamasta että joku tulee kotoa hakemaan ja kyselemään miten sulla menee. Lähtekää ulos, harrastuksiin yms. Ihmisten ilmoille. Jos opiskelette/työskentelette, ei voi olla mahdotonta kysyä opiskelu/työkaverilta miten menee, mitä teit viikonloppuna, mitä aiot tehdä kesälomalla, mikä sulla on sivuaineena yms.

Täytyy olla itse aktiivinen! Jo pelkkä harrastukseen lähteminen antaa sulle hetkeksi muuta ajateltavaa kuin tuon oman tilanteesi ja solmu saattaa avautua sitäkin kautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
30.06.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Naapureille,on voi hymyillä ja tervehtiä, sieltäkin voi löytyä ystäviä tai ainakin juttuseuraa.

Vierailija
8/14 |
30.06.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mee vaikka työväenopiston kurssille, niissä käy tosi monenlaisia ihmisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
30.06.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joku hermostu 🤣

Vierailija
10/14 |
30.06.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

En halua pahoittaa mieltäsi mutta työssäni kohtaan ihmisiä jotka ovat samassa tilanteessa. Suurin este ystävien saamiselle on oman kodin kynnys. Ei tuntemattomat ihmiset tule kotiovellesi, sinun on sieltä lähdettävä ulos. Vaikeaa se varmasti on, mutta muuten ei muutosta tule. Jos on jokin mielenkiinnon kohde niin netin kautta voi ensin tutustua ja sopia tapaamisia tai sitten rohkeasti lähdet juttelemaan ihmisten kanssa. Löytyykö jotain harraste juttuja joihin voisit mennä. Kyllä kaikki on aika pitkälle itsestä kiinni tässä elämässä. Jos jotain tahtoo niin sen eteen pitää tehdä itse myös jotain. Mukavaa kesää sinulle. Toivottavasti asiat järjestyvät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
30.06.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

AV:llä aina ystävä!

Vierailija
12/14 |
30.06.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiinnostaisiko sua vapaaehtoistoiminta? Kunnallispolitiikka? Kurssit?

Jos vapaaehtoistoiminta kiinnostaa, esim. SPR:llä on paljon toimintaa.

https://www.punainenristi.fi/vapaaehtoiseksi/

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
30.06.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Osallistu paikallisen mielenterveysyhdistyksen toimintaan.

Vierailija
14/14 |
30.06.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsellä sama. On ollut jo lapsesta asti vaikka olen aktiivisesti etsinyt ystäviä, pitänyt yllä kontaktia, pyydellyt kahville, kysellyt kuulumiset jne. Mutta jos minä en ota yhteyttä, niin saan olla yksin. Teen aina itse aloitteen.

Sekin on raskasta pidemmän päälle kun tuntuu että muita ei kiinnosta p*skan vertaa mun kuulumiset vaikka oltais tunnettu lapsesta saakka. Oon se hätävara, viimeinen oljenkorsi ja kännikuski jolle soitettiin kun muut feilas.

Nyt onneksi jo perhe niin heidän kanssaan saan viettää ihanaa aikaa. Perhe pelastaa mut masennukselta jota muuten tuntisin sen vuoksi että olen ystävilleni ja kavereilleni ilmaa.

Sitä olen niin monta kertaa miettinyt että mikä sen aiheuttaa? Miksi, ihan sama missä piireissä ja millaisessa elämäntilanteessa tahansa olen uusia ihmisiä tavannut, niin alkua pidemmälle ei päästä. Mikä minussa on sellaista että se karkottaa ihmiset? En ole ripustautuva, annan tilaa, kuuntelen, kerron maltilla omia juttujani ettei kaikki aika mene mun elämän ruotimiseen, tarjoan kahvit, pullat, viinit jne. Voisin olla hyvä ystävä mutta kukaan ei sitä halua....

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi neljä kahdeksan