Romantiikkatraumaantuminen

Käytännössä kokemattomana ikisinkkuna elelin keski-iän korville saakka, koin sitten viimein sen ensimmäisen romanssiräjähdyksen. Ne tunteet oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta ja ennenkokematonta. Se juttu ei kuitenkaan kovin kauaa kestänyt ja nyt edelleen pari vuotta sen jälkeen tuntuu, etten voisi enää kenenkään kanssa kokea samaa. En voisi edes kuvitella kiinnostuvani enää kenestäkään romanttisessa mielessä. Näinköhän se sitten menee loppuelämä. Monet kun kuitenkin sanoo, että ovat kyllä pystyneet ihastumaan uudestaankin. Minusta ei tunnu yhtään siltä enää, onkohan tämä normaalia?