Mitä ihmettä terapeutille pitäisi puhua? Itse olisin tuppisuuna

No yleensä ekalla kerralla kerrot miksi on se syy miksi olet terapiaan hakeutunut tai sinut on sinne ohjattu. Terapeutti sitten tästä yleensä lähtee asiaa keskustelemaan eteenpäin.

Joskus syy voi olla jotenkin sellainen, ettet siitä halua tai pysty vielä täysin vieraalle puhumaan. Silloin voi puhua yleisluontoisemmi aihepiiristä. Esimerkkinä vaikka tietty fetissi, niin voi sanoa vaan, että sinulla on fetissi, jota et halua nyt eritellä ja puoliso ei hyväksy asiaa tms.

Minäkin luulin, että en osaisi puhua terapeutille mitään. Sitten kuitenkin olin äänessä koko tunnin.

Eikö terapeutin kuulu kysellä ja asiakas vastaa ja terapeutti kuuntelee?

Mä olen kerran käynyt mies psykologilla. En saanut sanottua sanaakaan. Sen jälkeen olen käynyt puhumassa parilla erillä naisella. Toinen oli liian kova mun makuun ja vaikka sille jotain puhuinkin ei tullut sellaista yhteyttä kuin olisin kaivannut. Yksi hyvin empaattinen vanhempi nainen kun osui kohdalle niin vuodatin aivan kaiken mikä mieltä vaivasi.

Täyttä katastrofia minulla terapeutilla käyntiä. Vaihdoin terapeuttiakin välissä ja meni vain vielä huonompaan suuntaan. Juu ei ole minua varten ne lässyn lässyn terapeutit. Lopetin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö terapeutin kuulu kysellä ja asiakas vastaa ja terapeutti kuuntelee?

Riippuu terapiasuunnasta. Esim. kognitiivisessa psykoterapiassa terapeutti kyselee, puhuu ja on aktiivinen, psykodynaaisessa psykoterapiassa terapeutti ei kysele juurikaan ja on passiivinen.

Mulla oli usein vaikeuksia aloittaa puhuminen kun siihen terapeutin tuoliin istun. Kiertelin ja kaartelin ja puhuin säästä. Aloin sitten tehdä niin, että kirjoitin lapulle aiheen/aiheet mitkä oli päässä pyörinyt ja annoin sen käynnin alussa terapeutille, ja siitä hänen oli helppo johdattaa keskustelua.

Mulla oli asiaa koko tunniksi joka kerta. Psykologi esitti kysymyksiä ja antoi sitten tilaa. Hyödyin kovasti. Kävin laihdutusmatkani aikana. Ainakin toistaiseksi toiminut hyvin.

- Miltä susta tuntuu tällä hetkellä?

- On semmonen olo, ettei huvita puhua.

- Voidaan olla ihan hiljaa.

- Ok.

- No niin, 45 min meni. Se on sitten satanen.

- AAAAUGGGGH!!!!!!!!!

- Miltä nyt tuntuu?

- Helpotti.

Siellä puhutaan aviovuoteen toimimattomuudesta ja sen jälkeen rakastellaan kiihkeästi naisterapeutin kanssa.

Terapiassa on helpompi puhua kuin normaaleissa kanssakäymisissä. Ei tarvitse salailla omia heikkouksiaan tai ongelmiaan vaan juuri niistä voi avautua !

Jos ei tiedä mikä vaivaa, niin voi aloittaa puhumalla miltä tuntuu. Miksi tuli terapiaan.

Terapeutti sitten kyselee. Voit vastailla vaikka vain kyllä ja ei jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Täyttä katastrofia minulla terapeutilla käyntiä. Vaihdoin terapeuttiakin välissä ja meni vain vielä huonompaan suuntaan. Juu ei ole minua varten ne lässyn lässyn terapeutit. Lopetin.

Lässyttäviä tyhjänpuhujia on paljon. Mutta heistäkin voi olla hyötyä. Saapahan jollekin puhua

Terapiassa saa laittaa aivot äärimmäisen itsekkääseen moodiin, ikään kuin ajatella ääneen. Itse en edes katsonut terapeuttiin päin suurimman osan aikaa, kävin vain monologia keskenäni. Kun pääsin ajatuksen loppuun, hiljenin ja terapeutti sitten yleensä kysyi lisää tai kommentoi asiaa jotenkin.

Kyllä se siitä lähtee. Yleensä ensimmäisellä käynnillä tosiaan tarvitsee lähinnä kertoa, mikä omasta mielestä vaivaa ja miten se näkyy arjessa. Käydään läpi elämänhistoriaa tarpeellisin osin. Terapeutti kyllä johdattelee, ei tarvitse jännittää. Joku kirjoitti aiemmin tänään eri ketjussa, että ei varmasti osaa puhua tuntemattomalle ihmiselle. No, tavallaan se terapeutille puhuminen on helppoa juuri siksi, ettei terapeutin tunteita tai viihtymistä tarvitse ajatella, vaan käynnillä voi ihan rauhassa vaan piehtaroida omissa asioissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö terapeutin kuulu kysellä ja asiakas vastaa ja terapeutti kuuntelee?

Riippuu terapiasuunnasta. Esim. kognitiivisessa psykoterapiassa terapeutti kyselee, puhuu ja on aktiivinen, psykodynaaisessa psykoterapiassa terapeutti ei kysele juurikaan ja on passiivinen.

Yliaktiivinen tai painostava terapeutti ei varmaan hyvä, mutta kaksisuuntainen vuoropuhelu järkevää, jossa asiakas puhuu vähän enemmän ja terapeutti kertoo vaikka miten joku eroaa väkivaltaisesta miehestä. Ymmärtävä ilmapiiri, ei syyllistävä. Mutta passiivinen terapeutti on täysin hyödytön, ellei joku halua lämpimän kättelyn ja ilmaa. No jokaiselle jotakin.