Meinasin pyytää ystävääni terassille, mutta sitten rupesin muistelemaan millainen hän on

No, millainen hän sitten on?

aha. meet sitten yksin?

Ystävät onkin ihan yliarvostettuja

Onko kyseessä oma vai ystäväsi terassi?

Sellasii ne niin kutsut ystävät monesti on. Mutta eipä siinä auta, joko oot sen huonon ystävän kanssa tai sitten yksin.

Mulle tuli jokseenkin sama homma tänään. Meinasin kutsua seuraa, kun olen menossa yhteen tapahtumaan, mutta sitten kävin pohtimaan millaista siitä taas tulee, kun ottaa ks henkilön mukaan. Joo, en taidakaan pyytää häntä mukaan, ei millään pahalla. En tiedä mikä siinä on, mutta hän tulee aina kaikkialle aivan sairaan myöhässä ja sitten kun hän tulee paikalle, tulee kaikesta ihme kaaosta ja sähellystä ja kaikki se sekoilu plus hänen myöhästymisensä aiheuttaa sen, että meillä menee aina suunniteltua myöhempään, koska hän ei halua että lähden kotiin, kun hän viimein saapui paikalle ja haluaa viettää aikaa kunnolla yhdessä ja sitten hän keksii, että tehdään nyt vielä jokin asia, mikä ei edes yleensä huvita minua, mutta hän painostaa minut kuitenkin suostumaan. Sitten hän ihmettelee, että miksi en kutsu häntä mihinkään. Wonder why.

Kolmansista maista?

Aha

Liian kallista. Ei voi mennä.

Prahaan pääsee kaljalle muutaman tuopin hinnalla

Mulle käy aina samoin kun minä tai kaverit pyydämme toisiamme kaupungille. Kivaa päästä ihmisten ilmoille, mutta lähdön hetkellä muistan, kuinka kaverini kyttäävät jatkuvasti, etten nolaa heitä julkisella paikalla. Nolaaminen voi olla vaikka kimalaisen kutsumista söpöksi, sekoaminen sanoissa, kun puhun tarjoilijalle, tai muuhun asuun sopimaton takki. Kaverini tietenkin saavat olla omia autenttisia itsejään ja se on vain uniikkia, hassua ja rohkeaa.

Nykyään pönötän heidän seurassaan usein hiljaa ja puhun vain kysyttäessä, koska muuten tulee uhriutuvaa palautetta, mutta useammin kyllä jätän kokonaan liittymästä heidän seuraansa. Ollaan tunnettu ala-asteen loppupuolelta asti ja ikävä kyllä huomasin vähän liian myöhään, että roolini porukan pellenä on jämähtänyt heidän asenteisiinsa tiukasti, eli olen hauskaa seuraa kotisohvalla, mutta mun ei oleteta osaavan käyttäytyä fiksusti ihmisten ilmoilla. Olisin aloittanut ghostaamisen jo ajat sitten, jos olisi muita kavereita

Itsellä ei ole ystäviä, ei osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollutkaan.

Joskus luulin että mulla on ystäviä, mutta kelpasin seuraksi vain, jos ei muuta ollut sillä hetkellä saatavilla.