Lue keskustelun säännöt.
Äitienpäivä oksettaa
08.05.2022 |
Ihanaa ihanaa äitienpäivä maailman paras äiti jee jeee jeee
Olen niin katkera et mun äiti on ollut ihan vi*** paska ja että se sairastutti mut henkisesti
Kommentit (19)
Ap sen sijaan että sä käytät energiasi menneisyyden märehtimiseen voisit mennä terapiaan ja parantua. Tollanen raivoaminen ei vie sua ihmisenä eteenpäin. Uhriutuminen on niin last season
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi päivä vuodessa, jos asia ahdistaa niin älä lue tai katso uutisia tänään ja sulje some. Katsele leffaa, käy kävelyllä, tee jotain hyvää ruokaa... äitienpäivätuputus on helppo välttää.
Vierailija kirjoitti:
Ap sen sijaan että sä käytät energiasi menneisyyden märehtimiseen voisit mennä terapiaan ja parantua. Tollanen raivoaminen ei vie sua ihmisenä eteenpäin. Uhriutuminen on niin last season
Olet oikeassa, pitäisi mennä.
Et voi muuttaa äitiäsi. Hänkin on vain ihminen. Ehkä jollain mittarilla huono sellainen, en tiedä. Voit vain muuttaa itseäsi ja tapaasi suhtautua asioihin. Toisilla on ollut hyvä äiti. Äitienpäivällä on monia merkityksiä. Kukin saa viettää päivää haluamallaan tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiassa kannattaa käsitellä kohtuudella sitä, mitä menneisyydessä on tapahtunut, ja keskittyä paljolti siihen, miten saisi itsensä orientoitua siihen, että kyseiset tapahtumat olivat nimenomaan menneisyydessä, ja miten saisi tulevaisuudesta sellaisen, että menneisyyden negatiiviset vaikutukset minimoituisivat.
Ja se työ pitää tehdä nimenomaan siellä oman pään sisällä. Vaikka äitisi muuttaisi suhtautumistaan sinuun, se ei paranna sinua. Sinun pitää muuttaa suhtautumisesi äitiisi. Se ei ole helppoa, mutta se on mahdollista, jos sinä itse haluat muuttua. Ei se katkeruus sieltä sinun päästäsi itsestään poistu. Sinun pitää se itse poistaa. Toki esim. äitisi kuolema voi helpottaa asiaa, mutta työ on sinun tehtävä ihan itse, oman pääsi sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap sen sijaan että sä käytät energiasi menneisyyden märehtimiseen voisit mennä terapiaan ja parantua. Tollanen raivoaminen ei vie sua ihmisenä eteenpäin. Uhriutuminen on niin last season
Tuossa ei ole uhriutumista, vaan omat raskaat kokemukset. Kaikilla ei ole sitä unelma äitiä, joten sinä voisit tulla ulos siitä kuplastasi ja ymmärtää, että elämiä ja elämänkokemuksia on muitakin kun se sinun kermaperse elämäsi. Minusta tällä palstalla on juuri parasta, että on erilaisia mielipiteitä ja elämäkohtaloita. Ja rohkeimmat uskaltavat kertoa myös niistä vaikeimmistakin asioista.
Tämä päivä on vaan niin tekopyhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä päivä on vaan niin tekopyhä.
Ei kaikille. Monilla on ollut hyvä äiti tai on itse sitä omille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä päivä on vaan niin tekopyhä.
Ei kaikille. Monilla on ollut hyvä äiti tai on itse sitä omille lapsille.
Juuri näin. Toisille päivä on tärkeä kun on hyvä äiti, mutta toisille päivä voi olla yhtä tuskaa, kun se oma äiti ei ansaitsisi edes äiti sanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapiassa kannattaa käsitellä kohtuudella sitä, mitä menneisyydessä on tapahtunut, ja keskittyä paljolti siihen, miten saisi itsensä orientoitua siihen, että kyseiset tapahtumat olivat nimenomaan menneisyydessä, ja miten saisi tulevaisuudesta sellaisen, että menneisyyden negatiiviset vaikutukset minimoituisivat.
Ja se työ pitää tehdä nimenomaan siellä oman pään sisällä. Vaikka äitisi muuttaisi suhtautumistaan sinuun, se ei paranna sinua. Sinun pitää muuttaa suhtautumisesi äitiisi. Se ei ole helppoa, mutta se on mahdollista, jos sinä itse haluat muuttua. Ei se katkeruus sieltä sinun päästäsi itsestään poistu. Sinun pitää se itse poistaa. Toki esim. äitisi kuolema voi helpottaa asiaa, mutta työ on sinun tehtävä ihan itse, oman pääsi sisällä.
Minusta tuntuu että se nimenomaan auttaisi minua että äitini suhtautuminen minuun muuttuisi. Tai että hän oikeasti ymmärtäisi sen kuinka paljon tuskaa ja traumaa on aiheuttanut. Että hän näkisi. Mutta hän ei näe. Ja tämä satuttaa eniten. Asiat olisi korjattavissa, mutta toinen ei pysty.
Kerroin äidilleni esim että lueskelin vanhoja päiväkirjojani ja niitä lueskellessani tajusin kuinka huonosti voin, ei silloin lapsena/nuorena ole vaihtoehtoa kun vain selvitä.
Tähäb äitini kommentti oli vaan että kuka niitä vanhoja nyt lukee hän ei ymmärrä kuinka paljon on satuttanut ja millaista tuhoa käytös saanut aikaan.
Esimerkiksi narsistinen ihminen ei koskaan tule myöntämään muille aiheuttamaansa tuskaa. Vaikka joskus harvoin näin tekisikin, niin tekisi sen vain jonkinlaisen oman hyödyn vuoksi. Siispä. Pitää päästää irti. Ei pidä antaa jonkun toisen pilata omaa ainutkertaista elämää. Vaikeistakin lähtökohdista voi rakentaa riittävän hyvän elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi narsistinen ihminen ei koskaan tule myöntämään muille aiheuttamaansa tuskaa. Vaikka joskus harvoin näin tekisikin, niin tekisi sen vain jonkinlaisen oman hyödyn vuoksi. Siispä. Pitää päästää irti. Ei pidä antaa jonkun toisen pilata omaa ainutkertaista elämää. Vaikeistakin lähtökohdista voi rakentaa riittävän hyvän elämän.
Helpommin sanottu kuin tehty. Oletko itse onnistunut??
Joo, päivä ei ollut vielä edes kunnolla alkanut niin alkoi ekat ulinat, kuinka mies ei muistanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi narsistinen ihminen ei koskaan tule myöntämään muille aiheuttamaansa tuskaa. Vaikka joskus harvoin näin tekisikin, niin tekisi sen vain jonkinlaisen oman hyödyn vuoksi. Siispä. Pitää päästää irti. Ei pidä antaa jonkun toisen pilata omaa ainutkertaista elämää. Vaikeistakin lähtökohdista voi rakentaa riittävän hyvän elämän.
Helpommin sanottu kuin tehty. Oletko itse onnistunut??
Olen toipumisen tiellä. Paremmalla puolella jo.
Äitisi on niin onnellinen tietäessään että pääsee käyttämään edelleen valtaansa. Sairautesi on hänelle palkinto ja merkki voitosta!
Nykyään on oksettava tapa syyttää uhria ja syyllistää uhria uhriutumisesta.
Mulla toinen vanhempi hakkasi koko lapsuuden ja nuoruuden syyttä, siis purkaakseen omaa kiukkua. Jännää, että aikuisena jos joskus jolllekin asiasta olen sanonut, heti alkaa mun syyttely ja mun haukkuminen. Kukaan ei näe asia niin että se hakkaaja on rikollinen, luonnevikainen, hirviö. Vaan syy on uhrin ja ehkäpä jopa oli jotain vikaa että ansaitsi tuon.
Tuollainen kohtelu seuraa läpi elämän. Ei se ole hoidettavissa pois terapialla. Ei se ole unohdettavissa omalla päätökselle. Tuollainen rikkoo ihmisestä jotain.
Nykyaikana vaan kaikkien pitää olla iloisia ja tehokkaita ja mitään negatiivista ei saa tuntea.
Oksettavaa pinnallisuutta. :(
🤯