30+ elämä on ankeaa

Olen ratkaissut asian siten, että olen pariutunut ja perheellistynyt. Eli tehnyt samoin kuin kaverisi. Mikset sinäkin tee niin?

On samoja fiiliksiä. Itse en ole töissä tällä hetkellä eikä ole lapsia, avoliitossa elän. Aikaa ja rahaakin siis on. Olen vähän alistunut siihen, että tapaamiset kavereiden kanssa pitää suunnitella paljon etukäteen ja siltikin peruutuksia tulee, kun on lapsi kipeänä tai ei saakaan hoitajaa tms.

Minulla onneksi on vielä muutama kaveri, joilla ei ole lapsia, ja ainakin yksi kaveri, joka ei niitä aio hankkiakaan. Täysin ei siis ole sosiaalinen elämä kuollut.

Ratkaisu ongelmaan on siis ollut osittain alistuminen ja toisaalta se, että on useita ystäviä ja heihin pidän yhteyttä whatsappilla. Muutamiin jopa päivittäin, ja kaikkiin ainakin muutamia kertoja kuussa.

Tylsä puurtaminen taas... No, itse tosiaan nyt työtön. Yritän etsiä työtä, joka olisi joustavaa ja edes vähän kiinnostavaa, mutta hankalalta tuntuu. Kasista neljään elämä ei sovi minulle yhtään. Tämä työelämäpuoli on paljon hankalampi nakki kuin ystävyyssuhteet minulle.

Vierailija kirjoitti:

Olen ratkaissut asian siten, että olen pariutunut ja perheellistynyt. Eli tehnyt samoin kuin kaverisi. Mikset sinäkin tee niin?

Haluaisin kumppanin mutta en lapsia. Haaveilin opiskeluaikana siitä, että työelämässä raha riittää illanistujaisiin isommissa asunnoissa ja paremmilla eväillä sekä kaveriporukalla matkusteluun ja hyviin ravintoloihin. No tosiaan raha riittäisi, sen verran meni oikein.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ratkaissut asian siten, että olen pariutunut ja perheellistynyt. Eli tehnyt samoin kuin kaverisi. Mikset sinäkin tee niin?

Haluaisin kumppanin mutta en lapsia. Haaveilin opiskeluaikana siitä, että työelämässä raha riittää illanistujaisiin isommissa asunnoissa ja paremmilla eväillä sekä kaveriporukalla matkusteluun ja hyviin ravintoloihin. No tosiaan raha riittäisi, sen verran meni oikein.

Ap

Sun pitää sit keksiä jotain muuta elämään niiden lapsien tilalle. Jotain haastavaa ja työlästä, mutta antoisaa. Nuo kuvailemasi haaveet on monilla muillakin, mutta siihen tulee väliin se lapsi aihe monella. Odota +50ikää niin sitten se on tota rennompaa ravintolaa ja matkustelua sun muuta. Ja jos sitä alat nyt tekemään loppuelämäksi niin joku ikäkriisi tulee ja mietit pian, että missään ei ole mieltä ja merkitystä.

Mitäpä jos lähtisit ulos ja tutustuisit uusiin ihmisiin? Miksi odotat, että joku vaan taikasiskusta tulee sut hakemaan kotoa ja vetää mukaan elämään?

Et voi odottaa, että lapsesi kasvavat tai että sinusta tulee isovanhempi, mutta ei hätää, ainakin itse vanhenet.

Ap vaihtamalla asennetta. Voi saada uusia kavereita ja keksiä uusia harrastuksia.

Olen lähdössä tukemaan nuorempiani. Tuntuu mukavalta, kun omat lapset lähtivät opiskelemaan ja minä lähden jatkoopiskelijaksi Keski-Eurooppaan.  Ei tule tylsää päivää. Oikein odotan opiskelijaelämää  ankean koronaajan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ratkaissut asian siten, että olen pariutunut ja perheellistynyt. Eli tehnyt samoin kuin kaverisi. Mikset sinäkin tee niin?

Haluaisin kumppanin mutta en lapsia. Haaveilin opiskeluaikana siitä, että työelämässä raha riittää illanistujaisiin isommissa asunnoissa ja paremmilla eväillä sekä kaveriporukalla matkusteluun ja hyviin ravintoloihin. No tosiaan raha riittäisi, sen verran meni oikein.

Ap

Haaveiletko omasta isosta kodista ilman lapsia? Miksi ihmeessä hankkisit lisää tilaa, jossa olisi ylläpidettävää ja joka rajoittaisi vapauttasi? Eikö olisi parempi vuokrata hulppeat tilat siksi aikaa, kun tapaatte aikuisten isolla porukalla?

Mikä riittää elämänsisällöksi silloin kun vanhenet? Edelleenkö vain illanistujaiset, ruoka ja viini? Mistä puheenaiheet? Epäilen, että osa tulee puhumaan lapsistaan ja lapsenlapsistaan ja osa koiristaan ja kissoistaan. Aiotko tehdä jotain suurta elämälläsi? Esim pelastaa puolet maapallosta? Siinä olisikin kerrottavaa, mutta et taitaisi ehtiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ratkaissut asian siten, että olen pariutunut ja perheellistynyt. Eli tehnyt samoin kuin kaverisi. Mikset sinäkin tee niin?

Haluaisin kumppanin mutta en lapsia. Haaveilin opiskeluaikana siitä, että työelämässä raha riittää illanistujaisiin isommissa asunnoissa ja paremmilla eväillä sekä kaveriporukalla matkusteluun ja hyviin ravintoloihin. No tosiaan raha riittäisi, sen verran meni oikein.

Ap

Haaveiletko omasta isosta kodista ilman lapsia? Miksi ihmeessä hankkisit lisää tilaa, jossa olisi ylläpidettävää ja joka rajoittaisi vapauttasi? Eikö olisi parempi vuokrata hulppeat tilat siksi aikaa, kun tapaatte aikuisten isolla porukalla?

Mikä riittää elämänsisällöksi silloin kun vanhenet? Edelleenkö vain illanistujaiset, ruoka ja viini? Mistä puheenaiheet? Epäilen, että osa tulee puhumaan lapsistaan ja lapsenlapsistaan ja osa koiristaan ja kissoistaan. Aiotko tehdä jotain suurta elämälläsi? Esim pelastaa puolet maapallosta? Siinä olisikin kerrottavaa, mutta et taitaisi ehtiä.

Miten tila rajoittaisi vapauttani? Sehän nimenomaan mahdollistaisi ainakin tilan puolesta isommankin porukan illanistujaiset. Ei minua haittaa, jos muut puhuvat lapsistaan tai lemmikeistään. Ei meistä kukaan aiemminkaan pelastanut puolta maapallosta, mutta silti osattiin pitää hauskaa yhdessä. Opiskeltiin, tehtiin hanttihommia, yritettiin selvitä ja nauttia elämästä.

Ap

Kuinka paljon sinulla on kavereita? Mietin vaan kun itselläni on tuota samaa ongelmaa vähän eli samaistun, mutta silti on edelleen myös niitä kavereita, joilla aikaa riittää hyvin. Ja myös niitä perheellisiä näkee edelleen, mutta harvemmin. Minulla on aikalailla 10 ystävää, joista kahteen pidän yhteyttä päivittäin, yhteen vähintään viikottain ja loppuihinkin ainakin sen muutaman kerran kuussa. Joskus on pidempi tauko kun en tapaa kavereita, mutta esim. nyt taas tälle toukokuulle on joka viikonlopulle sovittu tapaamisia ja näistä parikin on koko viikonlopun mittaisia. Samoin viime kuussa juuri yökyläilin kaverin luona, hänellä vieläpä 4-vuotias lapsi, mutta oli illan hoidossa että saatiin vapaatakin aikaa hyvin.

Puolisoa näen arkenakin tarpeeksi, niin ei tarvitse viikonloppuja erikseen häntä varten pitää vapaana. Olen sen verran sosiaalinen, että olisi kyllä kiva, jos kavereita näkisi edelleen samoin kuin opiskeluaikana eli käytännössä lähes joka päivä. Mutta tähän on nyt tyytyminen.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon sinulla on kavereita? Mietin vaan kun itselläni on tuota samaa ongelmaa vähän eli samaistun, mutta silti on edelleen myös niitä kavereita, joilla aikaa riittää hyvin. Ja myös niitä perheellisiä näkee edelleen, mutta harvemmin. Minulla on aikalailla 10 ystävää, joista kahteen pidän yhteyttä päivittäin, yhteen vähintään viikottain ja loppuihinkin ainakin sen muutaman kerran kuussa. Joskus on pidempi tauko kun en tapaa kavereita, mutta esim. nyt taas tälle toukokuulle on joka viikonlopulle sovittu tapaamisia ja näistä parikin on koko viikonlopun mittaisia. Samoin viime kuussa juuri yökyläilin kaverin luona, hänellä vieläpä 4-vuotias lapsi, mutta oli illan hoidossa että saatiin vapaatakin aikaa hyvin.

Puolisoa näen arkenakin tarpeeksi, niin ei tarvitse viikonloppuja erikseen häntä varten pitää vapaana. Olen sen verran sosiaalinen, että olisi kyllä kiva, jos kavereita näkisi edelleen samoin kuin opiskeluaikana eli käytännössä lähes joka päivä. Mutta tähän on nyt tyytyminen.

En oikein tiedä. Monet oikean elämän kaverisuhteet ovat typistyneet facebook-tasolle koronasta ja lapsista johtuen ja osan kanssa meno on nykyään postauksista tykkäilyä. Ehkä kerran kuussa joku ehtii nopealle late lunchille töiden jälkeen, mutta aika surkeaa tämä elämä on siihen verrattuna mitä se joskus oli. Yritän nyt kesällä tavata erityisesti niitä, joita ei ole kolmeen vuoteen tullut tavattua, mutta saa nähdä.

Ap

Ulkomaille töihin.