Lue keskustelun säännöt.
Miten aikaisin synnyttämään oikein pitää lähteä saadakseen epiduraalin?
26.04.2022 |
Molemmat lapseni ovat syntyneet melko nopeasti. Eka lapsi syntyi vähän alle tunnin kuluttua siitä kun olin päässyt sairaalaan, enkä tietenkään ehtinyt silloin saamaan mitään kivunlievityksiä. Varsinkin ekan lapsen kohdalla uskoin tietty sairaalan neuvoja ja odottelin kotona, kunnes tuntui, että on ihan pakko lähteä. Ihan viimeiseen asti neuvottiin odottelemaan kotona kunnes sitä, tätä ja tuota. Naurahdettiin vaan, että ei se lapsi sieltä niin nopeasti ensisynnyttäjällä synny ja vähäteltiin tuntemuksiani. Päätettiin lähteä sitten heti kohta kuitenkin, onneksi. Muuten olisin päässyt kokemaan kotisynnytyksen. Sairaalassa sitten kauhisteltiin että herranjestas, tämähän syntyykin nyt, ei tässä enää mitään kivunlievityksiäkään ehdi. No, kaikki meni muuten hyvin kuitenkin, vaikka olikin ihan luomusynnytys.
Toisen lapsen kohdalla tietysti tiesin jo enemmän ja tiesin myös odottaa, että lapsi voisi syntyä nopeastikin. Mutta ei mennyt taaskaan kuin strömsössä. Soitin jo ekan kerran edellisenä iltapäivänä, että ehkäpä olisi fiksua tulla sairaalaan näytille, mutta ei mitä, odottele kotona vaan. Aamulla heräsin samanlaisiin fiiliksiin. Tällä kertaa en edes uskonut sairaalan odottele, odottele vaan rauhassa kotona, vaan lähdettiin matkaan samantien ja soitin vasta matkalta. Jo matkalla alkoi tuntua siltä, että lapsi voisi syntyä milloin tahansa ja olin onnellisin siitä, että ehdittiin edes sairaalaan. Totta kai tiesin, että en varmasti ehdi saada taaskaan mitään epiduraalia ja itkin jo etukäteen sitäkin. Toinen lapsi syntyi n. 20 min siitä kun olin saapunut sairaalaan.
Miten siis ihmiset yleensä ehtii saada niitä epiduraaleja? Onko epiduraali synnytyksessä vain jotain urbaanilegensaa, vai lähteekö ihmiset sairaalaan tyyliin ekasta supistuksesta?
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Minä taas odottelin avautumista kolmatta vuorokautta, kun yritettiin käynnistää. Lääkkeitä meni varmaan rekkakuormallinen. Kannattaa lähteä ajoissa matkaan.
Miten sinne lähtee, kun tällaiset ummetussynnyttäjät on tukkimassa osastoa ja pähkimässä penskaa ulos toista viikkoa, eikä muille jää tilaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas odottelin avautumista kolmatta vuorokautta, kun yritettiin käynnistää. Lääkkeitä meni varmaan rekkakuormallinen. Kannattaa lähteä ajoissa matkaan.
Miksi et odottanut välillä kotona?
Toiset synnyttää useita tunteja... Oo vaan onnellinen että omat lapset ovat syntyneet nopeasti..
MInä en saanut epiduraalia, koska olin paikalla liian aikaisin, vielä ei kannata apua antaa. Kun kivut oliva järkyttävät, kätilö totesi, että tämähän on ihan tulossa, ei enää ole mahdollista saada kipulääkitystä.
Toisen lapsen synnytin suosiolla kotona. Sain kävellä vapaasti, ei ollut mitään mittauksia eikä tutkimuksia. Alunperin olin valmis lähtemään sairaalaan, mutta tajusin, että siellä en saisi enempää apua kuin kotonakaan. Lisäksi yläviistoon synnyttämisen sijaan saatoin käyttää apuana painovoimaa. Sairaalaan soitettiin vasta 4 tuntia vauvan syntymän jälkeen.
Ei se puudute vienyt kun tunnon jaloista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei kolmen synnytyksen aikana annettu mitään lääkitystä vaikka kestivät tuntikausia. Minä rukoilin ja pyytelin että nyt tarvitsen jotain helpottavaa lääkitystä mutta silti ei mitään ikinä annettu.
T: Kolmen lapsen isä
Vierailija kirjoitti:
Toiset synnyttää useita tunteja... Oo vaan onnellinen että omat lapset ovat syntyneet nopeasti..
No mieluummin olisin odotellut sairaalassa kuin jännittänyt melkein koko matkan ajan, että koska pitää pysähtyä johonkin tienvarteen synnyttämään. Sairaalassa sentään on aina apua saatavilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ohjeistaminen on ihan hullua, että kotona pitäisi odotella mahdollisimman kauan. Sitten ihmetellään, kun tulee matkasynnytyksiä ja komplikaatioita. Siskollani kävi niin, että vauva jäi jumiin synnytyskanavaan, mihin tämä oli jo odotellessa ehtinyt. Jos sairaalasta olisi kehotettu heti lähtemään synnärille supistuksen alkaessa, synnytys ei todennäköisesti olisi päätynyt hätäsektioon. Mutta minkäs teet, kun pk-seudullakin synnytykset oli ruuhkautuneet jo ennen mm. kättärin sulkemista. Nyt ne toki on vielä ruuhkaisempia ja synnyttämäänkin pitää melkein jonottaa.
Hahah, muistan kun esikoista synnyttäessä odottelin siinä odottelutilassa ja samalla juttelin yhden toisen synnyttäjän kanssa. Hän kertoi, että hän on odotellut jo kellon ympäri ja kysyi, että kauanko minä olena. Vähän huvitti vastata, että joo, sellaiset 15 minuuttia. Ja minä synnytin ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kans pohtinut, että mistä te tiedätte milloin tulisi mennä sairaalaan? Itselle kävi niin, että lapsivesi tuli ja odotin kiltisti kotona 12h ohjeiden mukaisesti.
Siellä sairaalassa ei meinannut siltikään ottaa vastaan seuraavana päivänä. Valittivat kovasti ruuhkasta ja että hyvin voisin olla kotona kun ei supisteluja. No lapsivedestä otettu näyte ei ollutkaan ok ja synnytystä jouduttiinkin heti käynnistämään.
Pelkkä ponnistusvaihe kesti yli 2h joten juu ehdin saamaan epiduraalin ja kaikki muutkin kivunlievitykset moneen kertaan 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hirveätä ettei saa mennä sairaalaan, kun siltä tuntuu. Kyllä nainen tuntee oman kehonsa.
Mulle tarjottiin epiduraalia heti sairaalaan päästessä tarkastuksen jälkeen, kohdunsuu oli 4 cm auki. Olen käsittänyt, että sinne 6-7 cm tienoille vielä epiduraalin saa, mutta sen jälkeen olisi liian myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toiset synnyttää useita tunteja... Oo vaan onnellinen että omat lapset ovat syntyneet nopeasti..
No mieluummin olisin odotellut sairaalassa kuin jännittänyt melkein koko matkan ajan, että koska pitää pysähtyä johonkin tienvarteen synnyttämään. Sairaalassa sentään on aina apua saatavilla.
Ois varmasti rauhoittava lääke isälle paikallaan, varmasti karmea näky, synnytyksessä kun ei itse yleensä näe mitä on tapahtumassa ja se kipu vie kaiken huomion...
Mulla esikoisen synnytys kesti saraalassa yli 10 tuntia, sitä ennen oli jo supistellut pari vuorokautta. Hyvin ehti saada epiduraalin minkä ansiosta nukuin 3h ennen ponnistusvaihetta, koska oli kaikki lihakset jumissa ja voimat loppu kun kipeitä mutta hyödyttömiä supistuksia oli ollut jo pari edellistä yötä ja päivän..
Minä taas odottelin avautumista kolmatta vuorokautta, kun yritettiin käynnistää. Lääkkeitä meni varmaan rekkakuormallinen. Kannattaa lähteä ajoissa matkaan.