Kun joutuu olemaan kodinhengetär, ei energiaa riitä enää piirtämään vaikkapa hienoja rakennuksia. VAIKKA olisikin päässyt yliopistoihin, mitä on tapahtunut vasta hyvin lyhyen aikaa naisten suhteen.

Kirjoitin äsken lakkautettuun ketjuun tämän pitkän vastineen.
Aika pitkään naisten saavutus yhteiskunnassa oli olla miehen tuki, huolehtia, että koti on kunnossa, lapset hoidettu ja hoivattu, pöydässä ruokaa. Siten miehen saavutukset olivat naisen saavutuksia. Esimerkiksi Britannian oikeuslaitos on ottanut tämän huomioon niin, että miehen kuuluu kustantaa kotirouvan elämä eron jälkeenkin. 
Ei ole sattuma, että monet kuuluisat naiskirjailijat olivat naimattomia: Jane Austen, Emily Dickinson, Edith Södergran. On raskasta tehdä kahta luovaa asiaa yhtä aikaa, koska onhan ihmistaimien kasvattaminen ja hyvän ruoan valmistuskin luovaa työtä. On sitten myös tapauksia, kuten Colette, jossa mies on yrittänyt omia naisen kirjoitustyöt, ja varmaan historiassa onnistuneitakin sellaisia. On sanottu, että "Tuntematon" kirjoittaja saattaa usein olla nainen.
Vasta hyvin, hyvin äskettäin esimerkiksi insinöörialat ovat auenneet naisille, ja sielläkin on ennakkoluuloa ja näkymätöntä biasta vielä toistaiseksi. Asiat muuttuvat hitaasti.