Mikä perheesi mukaan oli pahinta, mitä voisi tapahtua?

”Aikuisten asioiden” tekeminen teininä ja vielä täysi-ikäisenäkin oli pahinta. En ole varma, onko tämä valemuisto, uni vai oikeasti tapahtunut asia, mutta vahva muistikuva on, että äitini olisi ollut hyvin vihainen siitä täytin 18 ja sanonut vihaisen sävyyn, että vaikka täytänkin 18 en saa edes kuvitella tekeväni ”aikuisten asioita”. Kyllä nuo ” aikuisten asiat” olivat ehdottomasti kiellettyjä vielä täysi-ikäisinä kotona asuvilta lapsiltakin. Kun siskoni jäi 19-vuotiaana kiinni siitä, että oli ollut poikaystävänsä luona yötä piti isä hirveän saarnan. Isä myös suuttui kun siskoni muutti 21-vuotiaana omaan asuntoon. Itse taas sanoin kaksikymppisenä haluavani omaan asuntoon kun halusin omaa rauhaa niin äiti ei antanut muuttaa kun en kuulemma pärjää. Joo, en sitten muuttanut.

Vierailija kirjoitti:

”Aikuisten asioiden” tekeminen teininä ja vielä täysi-ikäisenäkin oli pahinta. En ole varma, onko tämä valemuisto, uni vai oikeasti tapahtunut asia, mutta vahva muistikuva on, että äitini olisi ollut hyvin vihainen siitä täytin 18 ja sanonut vihaisen sävyyn, että vaikka täytänkin 18 en saa edes kuvitella tekeväni ”aikuisten asioita”. Kyllä nuo ” aikuisten asiat” olivat ehdottomasti kiellettyjä vielä täysi-ikäisinä kotona asuvilta lapsiltakin. Kun siskoni jäi 19-vuotiaana kiinni siitä, että oli ollut poikaystävänsä luona yötä piti isä hirveän saarnan. Isä myös suuttui kun siskoni muutti 21-vuotiaana omaan asuntoon. Itse taas sanoin kaksikymppisenä haluavani omaan asuntoon kun halusin omaa rauhaa niin äiti ei antanut muuttaa kun en kuulemma pärjää. Joo, en sitten muuttanut.

Surullista. Miten sinulla nyt menee?

Vierailija kirjoitti:

”Aikuisten asioiden” tekeminen teininä ja vielä täysi-ikäisenäkin oli pahinta. En ole varma, onko tämä valemuisto, uni vai oikeasti tapahtunut asia, mutta vahva muistikuva on, että äitini olisi ollut hyvin vihainen siitä täytin 18 ja sanonut vihaisen sävyyn, että vaikka täytänkin 18 en saa edes kuvitella tekeväni ”aikuisten asioita”. Kyllä nuo ” aikuisten asiat” olivat ehdottomasti kiellettyjä vielä täysi-ikäisinä kotona asuvilta lapsiltakin. Kun siskoni jäi 19-vuotiaana kiinni siitä, että oli ollut poikaystävänsä luona yötä piti isä hirveän saarnan. Isä myös suuttui kun siskoni muutti 21-vuotiaana omaan asuntoon. Itse taas sanoin kaksikymppisenä haluavani omaan asuntoon kun halusin omaa rauhaa niin äiti ei antanut muuttaa kun en kuulemma pärjää. Joo, en sitten muuttanut.

Kasvatus oli siis ankaraa ja auktoriteetteihin uskovaa sekä vanhanaikaistakin. En oikein uskaltanut kaipinoida. Siskoni oli tässä suhteessa paljon rohkeampi. Juurikin nämä ”aikuisten asiat” olivat tabuja, joista ei koskaan puhuttu. Itsestäänselvyytenä pidettiin myös sitä, että minkäänlaista seksuaalisuutta ja vastaavaa ei muodostu eli aseksuaalisuutta selvästi odotettiin. Varmasti olisi ollut järkytys, jos olisin tullut kaapista heteroseksuaalina ja esitellyt eri sukupuolta olevan kumppanini. Varmasti suhteeseen samaa sukupuolta olevan kanssa olisi suhtauduttu paljon paremmin. Kuitenkin oli selvää, että aseksuaalisuus ja yksineläminen se ihannetila olisi ollut. Siskoni paljastuminen heteroksi oli isälleni järkytys ja kai se itsellenikin jollakin tavalla oli. Itse taidan olla oikeastikin aseksuaali, enkä ole koskaan esitellyt ketään, mutta eipä sitä ole ihmetelty. Muutenkin aina on pitänyt käyttäytyä häveliäästi. Pahoittelen kai jollakin tavalla sitä, että synnyin naiseksi ja sitten murrosikä toi muutoksia ja tähän liittyy asioita, joiden kohdalla oli parempi, mitä paremmin ne pystyi torjumaan ja salaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Aikuisten asioiden” tekeminen teininä ja vielä täysi-ikäisenäkin oli pahinta. En ole varma, onko tämä valemuisto, uni vai oikeasti tapahtunut asia, mutta vahva muistikuva on, että äitini olisi ollut hyvin vihainen siitä täytin 18 ja sanonut vihaisen sävyyn, että vaikka täytänkin 18 en saa edes kuvitella tekeväni ”aikuisten asioita”. Kyllä nuo ” aikuisten asiat” olivat ehdottomasti kiellettyjä vielä täysi-ikäisinä kotona asuvilta lapsiltakin. Kun siskoni jäi 19-vuotiaana kiinni siitä, että oli ollut poikaystävänsä luona yötä piti isä hirveän saarnan. Isä myös suuttui kun siskoni muutti 21-vuotiaana omaan asuntoon. Itse taas sanoin kaksikymppisenä haluavani omaan asuntoon kun halusin omaa rauhaa niin äiti ei antanut muuttaa kun en kuulemma pärjää. Joo, en sitten muuttanut.

Surullista. Miten sinulla nyt menee?

Huonosti menee. Äiti siis jo tosin kuoli jo reilut 15 vuotta sitten vakavaan sairauteen. Joudun kuitenkin itse yhä asumaan isäni kanssa. Olen köyhä työtön ja paljon ongelmia löytyy, joihin en kuitenkaan saa apua. Toki olen kuitenkin AMK-tutkinnon suorittanut. Tarkoituksenani on yrittää päästä eläkkeelle, vaikka vaikeaa se onkin. Diagnooseja on siis autismikirjon häiriö, ahdistus ja suolistosairaus.