Mikä aiheuttaa tekopyhyyden? Syntyykö joku ihminen sellaiseksi vai onko se kasvatuksen tulos?
Siis tuollaisen liiallisen, äärimmäisen, "sairaalloisen" tekopyhyyden. Ei sellaista pientä mitä kaikissa on.
Kommentit (16)
Ensimmäisenä tulee mieleen vaikeuksien puute ja yleensä etuoikeudet. Suotuisa ympäristö, joka vastaa sopivasti yksilön tarpeisiin. Jos aina saa jostakin apua lopulta isommissa ja pienemmissä asioissa tai keksii itse keinot, ei ehdi kertyä riittävän vahvoja epäonnistumisen kokemuksia.
Määrittele tekopyhyys. Kerron sitten mitä mieltä olen.
Sinä nyt pahoitit mielesi siitä, että suurin osa ihmisistä ei katso turhamaisista syistä otettuja silikonitissejä ja muita vastaavia kuin vain pahalla. Miksi et miettinyt asiaa ennen kuin otit silikonit? Ei se ole mitään uutta, että niihin suhtaudutaan negatiivisesti eikä se tule ikinä muuttumaan. Päinvastoin. Etenkin nyt, kun edistyksellisimmät bimbotkin niitä poistelee muualla maailmassa jo kovalla kiireellä.
Ei kyse ole tekopyhyydestä. Kyse on sinun loukkaantumisestasi ja meidän muiden eri mieltä olemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Määrittele tekopyhyys. Kerron sitten mitä mieltä olen.
Usein miettii kuinka paljon vasemmistopoliitikoissa on aitoa halua auttaa vähempiosaisia, ja kuinka paljon kateutta ja pahantahtoisuutta menestyneitä ihmisiä kohtaan. Vihreissä taas tekopyhyys näkyy epärealistisina ehdotuksina ja helppoina ratkaisuna, jotka johtavat yleensä vain alkuperäisten ongelmien pahenemiseen. Tekopyhyys näkyy nykyään myös yliempaattisen sensitiivisyyden korostamisena, joka on jatkuvalla törmäyskurssilla todellisuuden kanssa ja tekee mitättömistä ongelmista vuoren kokoisia.
Vastauksen perusteella olet tekopyhä.
Uskonto ja uskovaisuus aiheuttaa tekopyhyyttä. Ällöttäviä hihhuleita.
Sanotaan näin, että aitoa "jaloutta" ihmisen persoonaan syntyy usein vasta kovien koettelemusten, kärsimysten ja vastoinkäymisten kautta. Syytä tähän en osaa sanoa.
Olen aina jaksanut hämmästellä, miten vaikkapa kuoleman rajamailla käynti tai konkurssi omaisuuden menetyksineen on tehnyt monista aiemmin täysin itsekeskeisistä ja ylimielisistä ihmisistä yllättäen vaatimattomia, empaattisia ja muita arvostavia, myös ventovieraita ihmisiä kohtaan.
Suurin osa ihmisistä tuntuu tarvitsevan niin sanotusti pudotuksen polvilleen kehittyäkseen. Toki jotkut ovat "helmiä" suoraan syntymästään, mutta yleisesti ottaen olen tällaisen kehityskaaren havainnut työni kautta.
Tekopyhät ihmiset välittää vain itsestään.
Tekopyhä vaatii muilta tekoja, mutta itse ei toimi vaatimallaan tavalla.
Vierailija kirjoitti:
se on varmaan luonteenpiirre
Niin, mutta mikä sen luonteenpiirteen aiheuttaa, oli kysymys.
Anna joku esimerkki sairaalloisesta tekopyhyydestä.
Ja tietenkin on kasvatuksessa jotain mennyt pieleen. Eihän nyt pieni vauva tänne syntyessään tiedä mitään tekopyhyydestä, eikä esitä mitään muuta kuin on, mieti nyt vähän.
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan näin, että aitoa "jaloutta" ihmisen persoonaan syntyy usein vasta kovien koettelemusten, kärsimysten ja vastoinkäymisten kautta. Syytä tähän en osaa sanoa.
Olen aina jaksanut hämmästellä, miten vaikkapa kuoleman rajamailla käynti tai konkurssi omaisuuden menetyksineen on tehnyt monista aiemmin täysin itsekeskeisistä ja ylimielisistä ihmisistä yllättäen vaatimattomia, empaattisia ja muita arvostavia, myös ventovieraita ihmisiä kohtaan.
Suurin osa ihmisistä tuntuu tarvitsevan niin sanotusti pudotuksen polvilleen kehittyäkseen. Toki jotkut ovat "helmiä" suoraan syntymästään, mutta yleisesti ottaen olen tällaisen kehityskaaren havainnut työni kautta.
No sanoisin, että voi tapahtua toisin varsinkin jos jotain sellaista ihmistä aletaan karaisemaan joka ei ole alunperin ollutkaan mikään erityisen ylimielinen, itsekeskeinen, itsekäs, ylpeä epäempaattinen.
Tiedän tapauksen, missä silmätikuksi otettiin eräs nainen, joka oli ehkä himpun verran jotain edellämainituista, mutta ei mitenkään ylikorostuneeesti. Itseasiassa johonkin keskiarvoon verrattuna hyvinkin empaattinen, eikä erityisen itsekäs.
Mutta niinhän se menee, että kun halutaan käydä kimppuun, käydään kaikkeen siihen mihin ikinä voi. Otetaan negatiivinen asia ja ylikorostetaan sitä tai valehdellaan ja vääristellään.
Ja se että tapahtuu päinvastainen tarkoittaa sitä että ei koe velvollisuudekseen todellakaan olla erityisen empaattinen tai epäitsekäs,kun on epäoikeudenmukaisesti kohdeltu ja tehty jopa törkeitä rikoksiksi luettavia asioita
Ja muutenkaan ei ole toisten ihmisten asia toisten luonteenpiirteet, mitä tulee ylpeyteen tai itsekkyyteen jne. Herran jestas tuollaisistako pitäisi saada lynkata, kostaa ja tehdä rikoksia?
Kertoo sielun iästä. Tekopyhyys kukoistaa etenkin muiden ajatuksia ja sanoja vahtivissa vasemmistolaisissa wokepiireissä. Eivät ole ainakaan vanhoja sieluja. Pikemminkin nuoria sieluja, tai nuoria aikuisia sieluniältään.
Sanoisin, että siihen liittyy jonkinlaisessa kuplassa eläminen. Mitä enemmän on kyseenalaistanut asioita ja myös omia uskomuksiaan sitä vähemmän ihmisessä on tekopyhyyttä. Sekin vaikuttaa, millaisen mallin on saanut kotoa. Ja se, kuinka paljon laittaa painoarvoa muiden mielipiteille, koska tämä nykyinen yhteiskuntahan on aivan sairaalloisen tekopyhä ainoine oikeine mielipiteineen. Asioiden kyseenalaistaminen vaatii älyä ja kykyä ajatella kriittisesti sekä armotonta rehellisyyttä. Useimmilla meistä on jonkinlaisia sokeita pisteitä, joissa olemme tekopyhiä, vaikkemme haluaisi. Jossain vaiheessa elämää saatamme huomata sen ja päästä siitä eroon.
Eli tavallaan voisi kiteyttää, että tekopyhyys johtuu ohjelmoinnista, jonka kohteeksi ihminen on joutunut. Tuota ohjelmointia ihmiseen tekee lapsesta saakka oma perhe, koululaitos, uskonnot, ympäröivä yhteiskunta, media ja viihde. Tehtävänä on riisua tuo ohjelmointi pois. Toiset onnistuvat siinä hyvin ja toiset eivät koskaan edes tajua, että heidät on ohjelmoitu.
Kiitos ap, tämä oli hyvä kysymys ja siihen vastaaminen avasi asiaa itsellenikin.
se on varmaan luonteenpiirre