Onko siinä lopulta vikaa, jos välillä on väsynyt tai olotila ei ole iloinen? Hyväksytäänkö sitä nykyään?

Ei kukaan ihminen ole aina iloinen ja reipas, väsymys ja huonot fiilikset kuuluu elämään. Jos esim. väsymys on jatkuvaa, niin tietysti silloin sille kannattaa yrittää tehdä jotain.

Kyllä saa olla väsynyt tai alakuloinen. Ne on meille ihan yhtä luonnollisia ja tärkeitä fiiliksiä kuin onni ja rakkauskin. Ongelma se on vasta, jos kokee enemmän negatiivisia kuin positiivisia tunteita. Negatiiviset tunteet vetää puoleensa lisää negatiivisia tunteita, jotka aiheuttaa lisää negatiivisia asioita, jotka aiheuttaa lisää huonoja tunteita jne. Kierre kannattaa katkaista mahd. aikaisessa vaiheessa, kun se on vielä helpompaa.

Väsymyksestä puhutaan kuin jostain mikä pitäisi korjata tai että siinä olisi vikaa.

Nykyään on jonkin tason idiootti jos ei ole onnellinen. Jos kerrot syyn alakuloon, et saa sympatiaa, vaan saat pelkkiä itsestäänselviä neuvoja. Parhaassa tapauksessa joku hermostuu jos et tottele.

Muita esimerkkejä toksisesta positiivisuudesta:

Esim jodelissa ei saa kysyä että minkä mallinen mekko imartelee omenavartaloa. Nuoret hermostuvat ja sanovat, että mikä tahansa mekko käy jos itse haluat sitä pitää. Etiketistä ei saa kysyä koska mikä tahansa asukokonaisuus käy tai muuten yksilöllisyyttä on loukattu.

Prozac nation on tulossa. Enää ei voi kokea kaikkia tunnetiloja vaan pitää lääkitä kaikki iloisiksi.

No en minä ainakaan kaipaa neuvoja väsyneenä olemiseen vaan oloni parantamiseen. Ei se kurja olo kuitenkaan ole mikään tavoiteltava tila.

Jos on jatkuvasti niin väsynyt, että se häiritsee itseä tai muita, niin olisihan sille hyvä tehdä jotain.