Vanha isäni on aina ollut myyjä ammatiltaan. On myynyt 50-luvulla imureita, sitten henkareita, lopulta kyniä
ja sateenvaroja. Ei ole tarvinnut osata kuin Suomea. Äitini taas on keittäjä vaikkei tätä ammattia paljon harjoittanut. On myös hoitanut lapsia. Mutta enimmäkseen ollut varastotöissä. Ovat asuneet syrjäseudulla 30 vuotta jo pahasti hajonneessa omakotitalossa, katto vuotaa, ei oo kylpyhuonetta ja autotallista puuttuu ovet. Vanha auto on ruosteessa. Ihmettelen heitä. Miten jaksavat päivästä toiseen.
Kommentit (6)
Lisäyksenä että heillä ei käy kylässä ketään, ei käynyt mun lapsuudessa. Ovat aina olleet erakoita. Kun heillä oli lemmikkejä juttelelivat päivät pitkät niille. Nyt kun lemmikit kuolleet, juttelevat naapureiden eläimille. t.ap
Jos elämänpiiri on aina ollut pieni, niin tuskin siihen ikääntyneenä kaipaa vaihtelua. Aktiivisetkin usein hiljentävät tahtia.
Vierailija kirjoitti:
Lisäyksenä että heillä ei käy kylässä ketään, ei käynyt mun lapsuudessa. Ovat aina olleet erakoita. Kun heillä oli lemmikkejä juttelelivat päivät pitkät niille. Nyt kun lemmikit kuolleet, juttelevat naapureiden eläimille. t.ap
Onko sinulle luontevaa kutsua vieraita kylään? Minulta puuttuu se taito, kun ei lapsuudessa tottunut muihin kuin oman väen kestityksiin. Hävettää samalla, koska haluaisi toteuttaa vuoroin vieraissa -periaatetta.
He voivat olla hyvinkin onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä.
Itse olen sosiaalinen ja pyydän ystäviä kylään ja käyn kylässä muiden luona. Asun tosin kaupungissa. En voisi kuvitella asuvani syrjäseudulla. t.ap
Aitoja suomalaisia ahkeria ihmisiä! Nostan heille hattua!