Kerta toisensa jälkee mies pettää luottamuksen ja sitten katuu, ja minä uskon.

Kerta toisensa jälkeen tempaisee kunnolla, ja siitä toivuttuaan pyytää vuolaasti anteeksi ja lupaa ettei ota enää eläissään viinan tippaa ja ethän lähde rakas.

Näin nyt 10 vuotta.



ap

Vaikealtahan se tuntuu, kun kuitenkin tykkää jne, mutta kyllä se rauhassa eläminen voittaa sen ainaisen pelon, milloin mies seuraavan kerran retkahtaa ja kuinka pahasti. (kun se ongelma yleensä aina vuosien mittaan vain pahenee)



t. eräs saman kokenut

Mutta usko minua, mies ei tule muuttumaan. Ei lasten takia, ei sinun, ei kenenkään. Sitä on turha jäädä odottelemaan.



Minä olen sitä mieltä että parempi erota kuin altistaa lapset tuolle. Lapset kasvavat siinä kieroon ja ihan turhan takia.

T: entinen alkoholistin vaimo

Ellei hän ole kypsynyt ihmisenä 10 vuodessa, niin tuskin edes odotat mitään kehittymistä? Hänen ei ole ilmeisesti tarvinnut muuttua. Ei oikeasti. Hän ajattelee enemmän omaa napaansa.



Haluatko elää loppuelämäsi petturin kanssa? Ehkä voisit saada jotain parempaa, ja se voisi olla myös lasten eduksi. Sinä osaat sinnitellä avioliitossa, mutta miehesi ei tunnu sitä kunnioittavan - hän on vain liian turvallisuudenhauinen lähteäkseen (ainakaan vielä) toisen naisen matkaan.

"tempaisee kunnolla" tarkoittaa? Käyttäytyykö mies juodessaan jotenkin huonosti? Sivuuttaako velvollisuuksiaan? Kärsiikö työt? Kestääkö ryyppyputki pidempään? Kuinka usein tätä tapahtuu?



Viestisi kun ei vielä oikein kertonut mitään, eikä tuon perusteella mielestäni miestä voi vielä alkoholistiksi syyttää.



Meillä on nähdäkseni ohan normaali kolmekymppisten aikuisten liitto ja yksilapsinen perhe. Elämme onnellista, tasa-arvoista arkea, ja kaikki perheemme jäsenet voivat hyvin niin yhdessä kuin yksilöinäkin. Hyvät työt, harrastuksia, yhteistä aikaa jne. Ja kyllä minä ja mieheni ihan "luvan kanssa" aina välillä käymme baareissa ja kyllä, joskus myös vetäisemme perseet olalle. Siis joko yhdessä niin, että lapsi on hoidossa, tai niin, että toinen lähtee juhlimaan ystäviensä kanssa ja toinen on vastuussa lapsesta..."Sopimukseen" kuuluu silloin yleensä myös krapulapäivä rauhassa.



Tietysti humalahakuinen juominen on pahasta (ja plaa plaa plaa), mutta ei nyt kovin harvinaista. Ihminen voi olla hyvä vanhempi ja kumppani, vaikka joskus joisikin kännit olalle. Miksi miehesi pitää luvata sinulle, ettei käytä alkoholia? Onko sinulla jokin nollatoleranssi alkoholin suhteen ja jos on, miksi olet kumppanin kanssa, joka toisinaan tykkää juoda?

Minusta humalan juominen toisinaan ei ole kovin vakavaa, jos työ tms. ei kärsi, ei käyttäydy humalapäissään jotenkin aggressiivisesti tai muuten ikävästi, eikä ole lapsista vastuussa juodessaan. Aika moni sitä tekee. Tietenkään perheelliset eivät kovin usein...Mutta siis meillä ehkä pari kolme kertaa vuodessa toinen lähtee viihteelle, ja ei siinä mitään pahaa nähdä. Päin vastoin, ostetaan toiselle limupullo ja asperiinit valmiiksi.

ja sinä olet varsin paskas lapsillesi, ajattelist heitä huora

sulla on pahoja ongelmia.

Mies EI tule muuttumaan, vaikka kuinka sitä haluaisit. Joten joko hyväksyt miehesi sellaisena kuin hän on ja lakkaat nalkuttamasta ja vaatimasta ja huutamasta tai sitten lopetat avioliittonne ja muutatte erillenne. Turha se on vuodesta toiseen nalkuttaa ja vaatia ja odottaa ja pettyä, kun mitään muutosta (paitsi ehkä pahempaan) ei tule varmastikaan tapahtumaan. Sen verran vahva se Kuningas Alkoholi on.