Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset on outoja
26.03.2022 |
Ei mitään järkeä miten ne esimerkiksi keskustelee. Laitan tänne esimerkkejä miten mun keskustelut niiden kanssa menee. Tämä ensimmäinen keskustelu on jos vaikkapa olen jossain ulkona ja mulla ei ole kelloa mukana ja kysyn joltain random tyypiltä että mitä kello on.
--
MINÄ: Anteeksi, mitä kello on?
HÄN: Haluuks tur paan?
MINÄ: En. Mitä kello on?
HÄN: Voitko painua v*t tuun?
MINÄ: En. Mitä kello on?
--
Ja tuolla lailla se keskustelu jatkuu kunnes se tyypi yhtäkkiä yllättäen ilman mitään syytä meinaa antaa mulle tur paan, sillon mä poistun vauhdilla paikalta. Hämärä tyyppi! Meinaa noin vain antaa tur paan jollekin ventovieraalle kadulla! Kaikenmaailman väkivaltaisia hulluja sitä kaduilla onkin!
Ja eihän siinäkään ole mitään järkeä, että kun mä kysyn että mitä kello on niin se tyyppi vaihtaa puheenaihetta ja alkaa kysyä jotain ihan muuta. No, mä ihan asiallisesti vastaan sen kysymyksiin. Ja sit mä kysyn taas sitä mun asiaa eli sitä kellonaikaa. Mutta ei se tyyppi vastaa, vaan se edelleenkin kysyy jotain ihan muuta, taas vaihtaa puheenaihetta. No mä vastaan edelleen asiallisesti.
Eikä niissä tyypin kysymyksissä edes ole mitään järkeä! Kuka nyt tur paan haluaisi? Tarvitseeko sitä edes kysyä! Ja se v*t tuun painuminen? Häh? Miten sinne edes painutaan!
Kommentit (4)
PSYKOLOGI: Minkälaiset asiat sua kiinnostaa?
MINÄ: Ei mikään.
PSYKOLOGI: Kyllä sua varmasti jokin kiinnostaa.
MINÄ: Ai kiinnostaako? No, okei.
PSYKOLOGI: Niin eli mikä kiinnostaa?
MINÄ: En tiedä. Mutta tiedätkö sä?
PSYKOLOGI: Tää menee niinpäin että sun pitää kertoa mulle.
MINÄ: Enhän mä voi sitä tietää että mikä mua kiinnostaa. En mä edes tiennyt että mua kiinnostaa jokin. Mutta sä tiesit että mua kiinnostaa jokin ja kerroit mulle, joten nyt mäkin tiedän. Jos sä tiedät myös että mikä mua kiinnostaa niin kerro sekin mulle niin sitten mäkin tiedän sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
PSYKOLOGI: Minkälaiset asiat sua kiinnostaa?
MINÄ: Ei mikään.
PSYKOLOGI: Kyllä sua varmasti jokin kiinnostaa.
MINÄ: Ai kiinnostaako? No, okei.
PSYKOLOGI: Niin eli mikä kiinnostaa?
MINÄ: En tiedä. Mutta tiedätkö sä?
PSYKOLOGI: Tää menee niinpäin että sun pitää kertoa mulle.
MINÄ: Enhän mä voi sitä tietää että mikä mua kiinnostaa. En mä edes tiennyt että mua kiinnostaa jokin. Mutta sä tiesit että mua kiinnostaa jokin ja kerroit mulle, joten nyt mäkin tiedän. Jos sä tiedät myös että mikä mua kiinnostaa niin kerro sekin mulle niin sitten mäkin tiedän sen.
Jatkoa...
PSYKOLOGI: Sun pitäisi ihan vaan vastata kysymyksiin.
MINÄ: Mutta mähän olen vastannut kaikkiin kysymyksiin.
---
Jostain kumman syystä ihmiset tosiaan valittavat että mä en mukamas vastaa kysymyksiin, ne sanoo "sä et ole vastannut mun kysymyksiin". Outoa että ne niin sanoo. Mä olen vastannut kaikkiin niihin kysymyksiin, ihan kaikkiin.
---
Eli ihmisten kanssa keskustelut on outoja monella tavalla. Ihmiset yhtäkkiä vaan vaihtaa puheenaihetta, he puhuvat aina vain jostain ihan muusta, jostain omista asioistaan mistä mä en mitään tiedä, he eivät puhu siitä mistä minä alunperin tulin puhumaan. He sanovat että mä en vastaa kysymyksiin vaikka mä vastaan kysymyksiin. He pyytävät mua kertomaan jotain sellaisia asioita joita mä en mitenkään voi tietää mutta he itse tietävät ne asiat - eli ei mun pitäisi kertoa niitä asioita heille vaan heidän pitäisi kertoa ne asiat mulle. Ja ihmiset puhuu täysin hypoteettisia juttuja, sellaisia jotka ei ole mitenkään relevantteja siinä tilanteessa, niinkuin vaikkapa se että hoidosta ei tule mitään jos minä viisastelen - tottahan se on ettei hoidosta viistastellen mitään tule mutta eihän sitä tarvitse ihan yhtäkkiä kesken kaiken mainita kun kukaan ei edes ole viisastellut. Eli ihmiset mainitsevat kaikkea sellaista mikä ei mitenkään liity tilanteeseen, he puhuvat hirveän paljon kaikenlaisia "hypoteettisia sivulausuntoja" joten koskaan ei päästä itse asiaan. Mikään keskustelu ei etene millään lailla mihinkään kun keskustelukumppani vain "poukkoilee" tuolla lailla keskustelussa miten sattuu täysin epäjohdonmukaisesti vailla mitään logiikkaa.
Ja jostain kumman syystä ihmisillä on tapana valittaa että mun kanssa on "kaikki aina vaikeeta". Outoa että ne noin valittaa. Esimerkiksi, mähän kerron niille kaiken mitä ne haluaa tietää, ihan kaiken, ihan heti suoraan kerron. Joku kysyy haluunko tur paan, mä vastaan ihan rehellisesti vaikkei siinä kysymyksessä ole mitään järkeä. Vaikka ne kysyy ja haluaa tietää aina vain lisää kaikenmaailman järjettömyyksiä, niin mä aina vain asiallisesti ja rehellisesti vastaan. Eli eihän mun kanssa asiat ole vaikeita.
Kun taas mulle ne ei kerro niinkään helppoa asiaa kuin että mitä kello on, vaikka ihan kymmenesti sitä kysyn. Eli kyllä mun mielestä asia on päinvastoin: niiden kanssa asiat on vaikeita! Olisi helppoa kertoa mitä kello on, mutta jostain kumman syystä ne ei vain kerro, niille se on vaikeeta.
PSYKIATRI: Miten musta vaikuttaa että sä et ota tätä tosissaan?
MINÄ: En tiedä, enhän mä voi tietää miten sun aivot luo vaikutelmia.
PSYKIATRI: Tästä ei tule mitään jos sä vain viisastelet.
MINÄ: Niin, ei tulekaan. Onneksi mä en viisastele.
PSYKIATRI: Voisit lopettaa tuon.
MINÄ: Ai minkä?
PSYKIATRI: Älä tule tänne jatkossa enää jos et aio ottaa tätä vakavasti.
MINÄ: Häh? Eikö mun pidä tulla tänne enää? Siis tämä hoitoko loppui? Olenko mä nyt terve?