Mitä ihmiset joilla on ns. elämä, eli kavereita ja/tai perhe, tekevät viikonloppuisin?

Jos ovat töissä, niin varmaan aika paljon kyllä lepäävät. Sitähän tämä on. Henkistä lepoa.

No nythän mä tässä palstailen. Olin eilen töissä ensin klo 8–10 ja sitten klo 12–20, joten olen nyt vähän nuupahtanut. Mutta siis olen tässä aamulla palstailun lomassa laitellut aamupalaa, lukenut uutisia, lajitellut pyykkiä, tehnyt tulia, tiskannut ja laittanut toiselle lapselle tiskin. Haluaisin tänään uimaan, mutta en tiedä, ehtiikö tuota. Toisella lapsella on tänään kaverisynttärit, niille pitää kuskata. Ihan hirveä sää, ei tee mieli ulkoilla. Muuten pitää vähän siivota ja haluaisin myös lukea yhtä kirjaa.

Viimeisten kahden vuoden aikana ei juuri mitään, kiitos koronan. Sitä ennen oltiin paljon aktiivisempia.

Tänään olen lenkittänyt koiran ja syönyt aamiaista. Koska ulkona on noin kurja ilma, niin ajattelin opiskella. Kohta on taas ohjauskeskustelu, joten pitäisi olla jotain esitettävää. Iltapäivällä toinen lenkki koiran kanssa, illalla saunotaan. Sen jälkeen ehkä istuskellaan takan äärellä tai sitten katsotaan televisiosta jotain.

Viime viikonloppuna kävimme molempina päivinä pienillä eväsretkillä lähialueen luontopoluilla. Toisena päivänä haettiin ravintolasta nepalilaista (koira oli mukana, joten emme halunneet jäädä ravintolaan syömään).

Kesällä tekemistä on enemmän, kun voi esimerkiksi grillata ja tehdä pihahommia.

Ennen koronaa käytiin ulkona syömässä, joskus kuuntelemassa live-musiikkia, elokuvissa, kaupunkilomilla muutaman kerran vuodessa.

Mulla alkaa työt tänään klo 14 ja loppuu klo 20. Töiden jälkeen menen työpaikan lähellä asuvan ystävän luo yksille, mies menee iltamäkeen kun paikallinen laskettelukeskus on tänään myöhään auki. Huomenna ajateltiin mennä miehen kanssa katsomaan se uusi Batman elokuva.

Kyllä me rentoillaan sohvallakin padeinemme, mutta yleensä ensin viikonloppuaamuisin nautitaan hyvä, tavallista parempi aamiainen rauhassa. Päivällä käydään kauppakeskuksissa asioilla, saatetaan käydä jossain taidenäyttelyssä ja kivassa kahvilassa ja tavata tuttavapariskuntia. Hyvällä ilmalla tehdään pitkä kävelylenkki. Ateriat suunnitellaan yhdessä ja valmistetaan huolella. Telkusta katsotaan valikoiden jotain ohjelmia, ei koskaan kuitenkaan näitä ikuisia murhia, aktionia eikä rikosjuttuja. Ihan rennosti otetaan, eikä liian tarkkaan ennakkoon lukkoonlyötyä ohjelmaa yleensä ole. Tällainen viikonlopunvietto on meille mahdollista, koska nuorinkin lapsi on juuri muuttanut pois kotoa.

HUh. Minulla ei ole yhtään ystävää. enkä sellaisia kaipaakaan. Ihanaa, kun tulee viikonloppu ja saa olla yksin. Ja kerätä voimia seuraavaan työviikkoon. Äiti ja isä on, mutta en jaksa heitäkään. Joskus on pakko käydä kylässä, kun äiti kinuaa puhelimessa.