Kummantuntuinen tapaus.

Niin pienestä kuin muistan vanhempani ovat käyneet noin kerran kuukaudessa jossakin mihin he menevät kaksin autolla ja viipyvät siellä koko päivän. He lähtevät aikaisin aamulla ja tulevat myöhään illalla kotiin. Lapsuudesta muistan, kun äiti aina kysyi aina noin kerran kuukaudessa isältä, että "Eikö taas olisi sen aika? Tiedäthän sinä mitä minä tarkoitan". Silloin isä aina vastasi myöntävästi todeten joskus jotain siihen suuntaan, että "Onhan tässä ollutkin jo Niiloa ikävä". Minulle hankittiin kotiin hoitajaksi joku sukulainen ja vanhemmat lähtivät aamulla jo ennen heräämistäni palaten kotiin kun minä jo nukuin. Kun kysyin, missä he kävivät niin he eivät kertoneet koskaan eivätkä kerro vieläkään vaikka käyvät näillä reissuilla yhä kun minä olen 23-vuotias. Jossain vaiheessa jouduin olemaan yksin kun he olivat poissa. Asiasta ei saanut kysyä eikä puhua mitään lapsuudestani. Jos kysyin tai puhuin asiasta jotain vanhemmilta tai sukulaisilta, niin seurasi rangaistus. Nykyään en enää edes viitsi kysyä kun en kuitenkaan saa vastausta että missä he käyvät. Asia on selvästi sellainen, että sukulaiset ja tuttavat tietävät, että missä vanhemmat käyvät mutta minulta, vanhempien ainoalta lapselta asia salataan jostain syystä.