Lue keskustelun säännöt.
Pirjo ja Esko
01.03.2022 |
Vaimon iho punoitti kuuman saunan jälkeen. Hän istahti takamus läiskähtäen suihkujakkaralle. ”Näytäppäs nyt sitä, kun olet koko viikon ollut vailla.” Esko oli hiukan yllättynyt, mutta ei voinut olla hymyilemättä hämillisen onnellisena. Hän sulki suihkun ja astui pari askelta Pirjon eteen seisomaan. Vaimo kietoi sormensa lempeän varmasti varren ympärille ja otti turpean kärjen suuhunsa. Minuutin lutkuttamisen jälkeen oli Eskon vuoro näyttää juuri löylyistä tulleelta. Hän ehti varoittaa posket punoittaen, että ”Kulta, nyt multa…”, mutta se oli turhaa, koska vaimo ei ollut väistelevää sorttia.
Kommentit (5)
”Hetken rauha”, ajatteli Pirjo. Hänellä oli pitkä työpäivä takanaan - niin töissä kuin kotonakin - ja nyt koitti viimeinkin se oma aika. Pirjo laski tarjottimen varovaisesti keskelle sänkyä, ettei yrttiteetä läikkyisi eilen vaihdetuille lakanoille, ”Nyt. Viimein. Silfverbergin uusin”, Pirjo huokaisi ja tarttui yöpöydällä odottavaan kirjaan.
Hänen pahaksi onnekseen Esko sattui kulkemaan makkarin ohi, eikä tämä voinut olla kiinnittämättä huomiota Pirjon kurveihin, joita kylkiasento vain korosti entisestään. Pirjo oli niin uppoutunut kirjaan, että tajusi varsin myöhään, että hänen pyjamahousunsa oli rullattu alas ja pakaroiden välissä oli jotakin kosteaa…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Esko. Ei nyt”, Pirjo sanoi vakavalla äänellä. Mies keskeytti puuhastelunsa ja oli hetken hiljaa. ”Kulta, mutta kun siitä on jo ikuisuus.” Pirjo kääntyi miehensä puoleen, niin että tämän oli pakko ottaa käsi pois vaimonsa pakaroiden välistä. ”Eilen vasta sait”, vaimo pyöritti silmiään. Hänen roosan väriset pyjamahousunsa olivat edelleen alhaalla ja paljastivat ruskean ja pörröisen häpykolmion. ”Niin, ikuisuus”, Esko vahvisti nyökäten päätään. ”Älä hassuttele. Ei tänään”, Pirjo sanoi ja kääntyi takaisin kyljelleen. Tuokion hiljaisuuden jälkeen vaimo jatkoi:”Etkä nyt pahoita mieltäsi. Ja laita mun housut takaisin niin kuin ne olivat.”
Makuuhuoneen valot oli sammutettu, ja talossa oli hiljaista, mutta Eskon oli vaikea nukahtaa. Tottahan se oli, että hän oli vasta eilen saanut, mutta tuon muodokkaan ja hyväntuoksuisen olennon tahaton seireenilaulu oli vain niin vastustamaton. ”Ihanat valkeat joonialaiset pylväät”, mies ajatteli vaimonsa reisiä. Hän tuumiskeli, että pitäisikö helpottaa oloa itse, mutta irroitti sitten otteensa elimestään. Jossain vaiheessa uni sitten tuli.
Esko oli nukkunut levottomasti, eikä aamulla millään jaksanut nousta ylös sängystä, vaikka keittiöstä jo kantautui vaimeasti Hesarin rapistelua ja astioiden kolinaa. Hän luki uutiset kännykästä ja alkoi sitten pelaamaan jotain yhdentekevää sanapeliä. ”Tuskinpa tässä nyt kumminkaan ihmeitä tapahtuu”, Esko huokaisi. Hän makasi sängyssä kyljellään selkä oveen päin, eikä siis nähnyt mitä tapahtui, mutta hän kuuli miten Pirjo tassutteli paljain jaloin huoneeseen. Sitten kuuluivat ne tutut ja ihanat äänet, kun vaatteet putoavat tarkoituksella ja yksitellen lattialle. Esko valpastui ja tunsi elimensä paksunevan, mutta piti silmänsä edelleen tiukasti kännykän ruudussa. Eipäs innostuta. Ehkä Pirjo oli vain vaihtamassa päivävaatteet päälle. Epäilys vaihtui kuitenkin orastavaksi toivoksi ja lopulta silkaksi riemuksi, kun hän tunsi miten vaalea ja alaston vaimo kiipesi kahareisin hänen päälleen. ”Mihis me jäimmekään eilen? Vieläkö sua kiinnostaa?”, Pirjo kuiskasi.
Ah olispa mulla oma Esko herättelemässä tänä aamuna peuhaushetkellä.
Satusetä iltapuuhissa