11-vuotias lapsi on yhtäkkiä kuin pikkulapsi

Ehkä kaipaisi kahdenkeskistä aikaa? Enemmän huomiota? Kun taantuu pikkusisarusten tasolle niin huomioit hänet myös.

Kateellinen sisaruksilleen. Kaipaa huomiota.

Kyllä aikuinen ihminenkin voi pelätä pimeää, se on ihan normaalia.

Kaipaa huomiota. Riittääkö sitä hänelle, kun on nuo pienet?

Onko kaikki samalla isälle ja äidille? Vai onko uusperhe?

Ota selvää, ettei häntä pahoinpidellä tai hyväksikäytetä missään. Esimerkiksi tämä koditon lapsi puhuu ja käyttäytyy ikäistään nuoremmalta:

Jos pelkää pehmolelujaan, niin eikö olisi aika muuttaa huoneen sistusta? Pikkulapset eivät osaa pelätä mörköjä, tämä tulee monella vasta vanhempana. On lukenut/katsonut jotain pelottavaa ja pimeässä huoneessa joku varjo muistuttaa tästä pelosta. Tähänkin voisi auttaa keskustelu huoneen sistuksesta. Joku luonnonvalossa kivalta näyttävä huonekalu tai lelu voi olla todella pelottava yöaikaan. Lapsellasi on mielikuvitusta.

Voiko olla jotakin huomionhakua kun pienempiäkin lapsia hoidetaan yms. luulen ettå on ohimenevää. jos oikeasti pelkää pehmoleluja tuossa iässä niin miettisin onko jotain tapahtunut mikä näkyy tollasina pelkoina🤔

Koulun koronapelottelu mennyt överiksi?

Haluaa sut seuraksi sinne vessaan pesee hampaita. Itse näin lapsena jonkun bloody mary‐jutun ja vieläkin pelottaa iltasella yksin ollessa katsoa peiliin.

Samaa mieltä ettei saa tarpeeksi huomiota vaan esittää vauvaa .

Oletko harkinnut adoptiota?

Ei ole mitään amerikantiedettä päätellä mistä kyse.

Teillä ei saa hoivaa ja huomiota ja yhteistä aikaa muuta kuin olemalla taapero?

Niin siis jos haluat kuulla myös miten ratkaiset ongelman niin se on sitä, että annat  ikätasoista huomita tyttärelle. Menette kahdestaan vaikkapa elokuviin, johonkin hänen ikäisilleen sopivaan juttuun, shoppailemaan, hampurilaiselle tms. Ei mitään vauvojen juttuja vaan varhaisteini-ikää lähestyvän juttuja ja ihan häntä ajatellen. Siinä samalla juttelette ja osoitat kiinnostusta hänen maailmaansa kohtaan ja opit.

Kiitos vastauksista, saa kyllä kahdekeskeistä aikaa ja mielestäni huomiotakin tarpeeksi mutta täytyypä huomioida vielä tarkemmin hänetkin. Tottahan se on että 1v saa ja tarvitsee enemmän huomiota kun isompi/isommat.

Ollaan keskusteltu näistä peloista mut ei oo itse osannut tai ei ole ainakaan kertonut syytä, pimeän pelkoon auttaa yövalo mutta nyt on tullu tää pehmolelu homma uutena.

Kuinka monta kertaa olet sanonut et koitappa nyt pärjätä ku olet jo iso tyttö?

Meillä teki tyttö osittain samaa, rupesi ennen murrosikää olemaan kuin lapsi. Riskasi, alkoi mm. leikkiä vanhoilla leluilla uudestaan ja just pelkäämään pimeetä. Luulen että hälle tuli olo että ei halua vielä aikuistua kun murroikä alkoi fyysisesti ennen henkistä puolta. Tää meni kyllä ohi ja ihan normaali nuori aikuinen on nyt :) ja meillä ei muita lapsia ole niin ei ainakaan meillä ollut kyse vähästä huomiosta..

No tätä mietin itsekkin voisko jotain tällasta olla.

Yleisesti vastaten kaikkiin, niin kyllä meidän 11v saa paljonkin kahden keskeistä aikaa. Tehdään isompien juttuja ilman että pikkusisarukset ovat edes mukana ja olen paljon mukana hänen harrastuksessaan.

Jos kyse olisi pelkästään huomiosta tietäisin vastauksen itsekkin.

Haluaa olla vielä hetken pieni

Kyllä sisaruksen tulo perheeseen vaikuttaa, vaikka ois ikäeroa paljon. Hän on selvästi mustasukkainen. Asioista pitää puhua, siitä miten iso hän on ja osaa asiat mitkä ovat ennenkin sujuneet. Voit yrittää saada pienemmälle hoitajaa ja tehkää yhdessä jotain kivaa. Menkää vaikka uimahallin. Muistuta mitä etuoikeuksia isolla lapsella on mutta vauvalla ei. Vauva ei saa syödä karkkia, ei katsoa elokuvia, ei valita itse vaatteitaan. Sanot että jos vauvailu jatkuu ne etuoikeudet lähtee pois! Ja teet niin, kännykkä pois, pelit pois jos tulee sen jälkeen kitinää että pese hampaat yms.