Lue keskustelun säännöt.
Olisitko tyytyväinen tällaiseen elämään?
20.02.2022 |
Itse nimittäin en ole.
Kerron hiukan. Olen naimisissa ja minulla on mies ja kaksi melkein aikuista lasta. Mieheni on arvostetussa ammatissa, bruttopalkka ihan ok, noin 5500€ + bonukset. Minulla on kiva työ, josta aidosti tykkään, palkka voisi olla toki parempikin, noin 4800€. Molemmat olemme akateemisia, lapset pärjäävät todella hyvin lukiossa, jossa nyt opiskelevat.
Meillä on omakotitalo (ja aika paljon kyllä velkaakin vielä) pääkaupunkiseudulla, hyvällä alueella metsän reunassa. Ympärillä on siis pelkkää kaunista maisemaa, samassa elämäntilanteessa ja suunnilleen samoilla tuloilla eläviä ihmisiä. Meillä on kaksi hyvää autoa, mökki, vuosittaiset lomamatkat sekä pienempiä romanttisia viikonloppulomia. Lapsemme ovat aina olleet helppoja, mitään ongelmia ei koskaan ole ollut. Elämme aivan tavallista, keskiluokkaista ydinperhe-elämää puutaloidyllissä ja teemme molemmat tyydyttävää, mukavaa työtä. Kaiken pitäisi siis olla kunnossa.
Mikään ei silti ole. Olen koko ajan surullinen. Pelkään kaikkea mahdollista, tällä hetkellä Venäjää, ydinsotaa, kuolemaa, sairauksia, omia ajatuksiani jne. Olen kokenut lapsena surullisia asioita, joita en kai ole koskaan oikein käsitellyt. Olen nähnyt vanhempani kuoleman. Olen nähnyt kaiken sen, mikä siihen johti. Olen ollut hoidettavana psykiatrisella, kun olin vain 10v. psykosomaattisten oireiden vuoksi. Olen kärsinyt anoreksiasta noin 30 vuotta. Olen päällepäin kaunis, sisältä mustaa mössöä.
En oikein tiedä, mitä tekisin. Mieheni ei halua eikä osaa puhua näistä, hän on myös sitä mieltä, että kaikki mielenterveyteen liittyvä on ihmisen saamattomuutta. Pitäisi vain ryhdistäytyä ja lopettaa rypeminen. Niin siis teen. Joka aamu uudelleen. Meikkaan, harjaan hiukseni kampaukseen ja puen ylleni kauniit vaatteet sekä hymyn.
Kommentit (20)
En olisi. En osaa arvostaa noita puitteita mitä teillä on. En yhtään tykkää mistään matkailuista ym. autoja en arvosta. Riittää semmmonen mikä vie paikasta toiseen ihan perusauto. Mulla on jo kaikki mitä haluan. Asun rivarissa maalla, auto on, oma sauna, huippu tv ja ps5. Käyn töissä ja kaupassa mutta muuten olen vain kotona ja pelailen/kattelen leffoja. Muuta en haluakkaan tehdä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän mielenterveysongelmat kysele sitä kuinka hieno talo tai auto sulla on.
Jos mieli on rikki ei se korjaannu kivoilla asioilla tai mukavalla työllä. Nuo toki on sellaisia asioita jotka auttaa paremmin ehkä jaksamaan.
Miehesi ei tarvitse eikä hän voi olla sinun terapeuttisi. Sellainen ihminen kellä ei ole ollut mielenterveysongelmia ei niitä ymmärrä eikä usko millaista niiden kanssa voi olla.
Sinuna hakeutuisin ihan ammattiavun piiriin ratkomaan noita ongelmia. Olette ihan hyvätuloisia, joten pääset varmasti myös yksityiselle terapeutille nopeasti.
Elämäsi kuulostaa muuten oikein ihanalta.
Auttaako kun sanon, että sinä saat olla sellainen kuin olet. Saat ahdistua, masentua, tuntea surua ja kaikkia niitä tunteita, joita sinulla on. Älä pyristele vastaan, vaan anna niiden tulla. Jos haluat lisää tätä palautetta, voit kysyä tällä palstalla
Sun sisäinen ja ulkoinen maailma eivät kohtaa, ja se aiheuttaa ristiriitaa. Mene terapiaan ja ota kontaktia tunteisiisi. Nyt keskityt elämään ulkoisten odotusten kautta, ja sisäinen hylätty sisimpäsi lyö koko ajan kovemmat ahdingot päälle. Kunnes teet jotain. Ja parempi tehdä harkittuja ratkaisuja kuin irtiottoja.
Myös osteopatia voi auttaa. Anonyymisti uskallan tätä ehdottaa. En ole hyvä puhumaan tunteista, joten minulle löytämäni osteopaatti oli kuin ”kehon terapeutti”.
Joskus pitää oppia, ettei elämä ole täydellistä. Olisin tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko miettinyt psykoterapiaan hakeutumista? Noilla tuloilla voisi olla järkevä sijoitus tuossa elämäntilanteessa. Jos mies ei ymmärrä, niin on tärkeää, että joku kuuntelee ja ymmärtää. Ei ole mitään mieltä omistaa mitään hyvää, jos ei ole mielenterveyttä ja kykyä nauttia siitä hyvästä mitä on. Joten ennen kaikkea kannattaisi panostaa omaan hyvinvointiin. Jos sulla on anoreksia, niin se jo itsessään voi aiheuttaa esim. D-vitamiinin puutosta, raudanpuutetta, anemiaa ja muita terveysongelmia. Nämä taas vaikuttaa jaksamiseen ja hyvinvointiin. Sinä tarvitset nyt apua. Laita oma terveys ja hyvinvointi nyt etusijalle.
Sinun kannattaisi nyt ymmärtää, että miehesi tai lapsesi tai mikään muukaan noista luettelemistasi asioista ei ole sen ongelma. Ongelma on sinun psyykessäsi ja sinne sinun tulee nyt sukeltaa asiaa selvittelemään. En sano tätä pahalla vaan ihan ihmisenä joka on itsekin käynyt läpi jotain samankaltaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sinulla on selvästi mielenterveysongelmia, oletko hakenut apua itsellesi hiljattain?
En, kuulostaa tylsältä helvetiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päästä miehes vähän Thaimaaseen. Saa jotain pientä ja hyvää. Älä pilaa miehes elämää.
Mulla on vähän sama tilanne, paitsi velkaakaan ei enää ole. En tiedä mihin terapiaan pitäisi mennä, tai miten se auttaisi kun kaikki on mössöä. Ulkoiset asiat ei pysty voittamaan sisäistä surua. Olen miettinyt, että kun lapset on omillaan, lähtisin katastrofi töihin maailmalle, sinne mihin milloinkin on iskenyt joku luonnonkatastrofi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et voi asioistasi kenenkään kanssa puhua etkä meinaa mennä terapiaan tai lääkäriin, meditoi. Mulla oli vuosia pelkkää mustaa (ulkoiset puitteet köyhemmät kuin sinulla). Selviydyin takaisin elämään meditoimalla ja tietoisella ajattelulla. En pyyhkinyt tunteita pois vaan pureksin niitä ja kävin niitä järjellä läpi. Pahimpina hetkinä menin seisomaan jääkylmään suihkuun muutamaksi minuutiksi. Se oli mulle apu akuuttiin pahaan oloon. Meditoin edelleen päivittäin ja olen alkanut myös joogaamaan. Nyt kaikki on hyvin, nukun yöni hyvin eikä kaikki pelota ja ahdista
Kuulostaa siltä että tarvitset apua. Mutta ihan ensin; älä esitä. Ole oma itsesi perheesi kesken ja työkavereiden kanssa. Jos ahdistaa, anna ahdistaa äläkä esitä mitään. Sillä saat itsesi vain huonompaan jamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa vankilalta tuo elämäsi. Olet vankina sekä ulkoisissa olosuhteissa että päänsisäisissä ongelmissa. Aloita terapia, siitä se lähtee.
"suunnilleen samoilla tuloilla eläviä ihmisiä."
Olen ihan ihmeissäni tästä. Ovatko ihmiset oikeasti näin vertailevia?
Kirjoita, se helpottaa. Sinun pitää uskoa itseesi ja oikeuteesi olla sinä. Entä jos ihan mieheltäsi salaa alkaisit käydä terapiassa?
Kiitos ajatuksista, toivoo Ap.
Kyllä ymmärrän pointit. Terapiaa olen miettinyt, ja varmaan se pitäisikin aloittaa. En vain tiedä, miten pystyn siihen, kun olen aina peittänyt kaiken kasvojen taakse.
Sinulle, joka ehdotit, että päästä miehesi irti, niin toki. Hän ei halua lähteä.
Kun kuvasin naapurustoa samassa tilanteessa eläväksi, niin en vertaillut, vaan totesin faktan.
Kiitos kovasti vastauksista! Sain paljon pohdittavaa! ❤️
Kyllä varmaan lähes kaikki olisivat tyytyväisiä elämäsi ulkonaisiin puitteisiin.
Mitä sinä noissa peloissasi itse asiassa pelkäät ? Kuolemaako ? Mitä
ajattelet, että kuoleman jälkeen tapahtuu ? Jos ei tapahdu mitään, niin eihän siinä ole mitään pelättävää. Itse ajattelen, että kuoleman jälkeen jollain tasolla kohtaan vielä edesmenneet läheiseni. Vaikka ajatus on ehkä järjetön, se lohduttaa ja vie pois kaiken kuolemanpelon.