Mua niin ahdistaa kun lapsi menee yläkouluun, ei ole

Niin se aika menee.

Höpsö. :) Ole iloinen kun lapset kasvavat ja itsenäistyvät. Sehän on ihan normaali kuvio.

Lapsi 0–12v, nuori 12–29v, aikuinen 30–69v, vanhus 70–120v.

Niin se vaan menee.

Mua surettaa kun olen tykännyt aina pienistä lapsista ja nyt on ihan uusi vaihe edessä. En näe mitään hyvää tässä kasvamisesta. Enää ei ole ideaa laittaa juhlapyhinä mitään erityistä tai ehdottaa mitään yhteistä tekemistä, ei häntä kiinnosta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsi 0–12v, nuori 12–29v, aikuinen 30–69v, vanhus 70–120v.

Niin se vaan menee.

Silti lapsia on kaikki 0-17-vuotiaat ihan lain mukaan.

Minkä ikäinen olet?

Onhan se aina sun lapsesi.

Vierailija kirjoitti:

Mua surettaa kun olen tykännyt aina pienistä lapsista ja nyt on ihan uusi vaihe edessä. En näe mitään hyvää tässä kasvamisesta. Enää ei ole ideaa laittaa juhlapyhinä mitään erityistä tai ehdottaa mitään yhteistä tekemistä, ei häntä kiinnosta. Ap

Sellasta se on, kun lapset kasvaa ja alkaa itsenäistyä. Niin sen kuuluukin mennä. Se pitää vain hyväksyä. Mutta ei omia juhlaperinteitä kannata unohtaa. Kyllä ne nuoretkin yleensä tykkää, ainakin salaa

Ei se koulu sitä nuortasi ole muuttanut vaan murrosikä, kai nyt sentään sen ymmärrät.

Vierailija kirjoitti:

Ei se koulu sitä nuortasi ole muuttanut vaan murrosikä, kai nyt sentään sen ymmärrät.

Ehkä ap haluaa, että hänellä on lapsi, joka on aina vain 6-vuotias. Niitä muuten sanotaan jälkeen jääneiksi tai heikkolahjaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mua surettaa kun olen tykännyt aina pienistä lapsista ja nyt on ihan uusi vaihe edessä. En näe mitään hyvää tässä kasvamisesta. Enää ei ole ideaa laittaa juhlapyhinä mitään erityistä tai ehdottaa mitään yhteistä tekemistä, ei häntä kiinnosta. Ap

Lapset ovat meillä vain lainassa.

Lapset eivät ole sitä varten, että sinä saisit elää ja toteuttaa mielitekojasi heidän kauttaan.

Terve ihminen ymmärtäisi, että kasvu ja itsenäistyminen kuuluu osana elämään.

Mutta kun ole mielisairas, niin peilaat kaiken itsesi kautta.

Siksi kukaan ei halua olla kanssasi. Ei edes lapsesi. Ainut mitä sinulla on, on tämä vauva- palsta.

Ei se kiinnostus siihen lopu, muuttuu vain. Voithan vaikka ennen pääsiäistä ihan positiivisesti ehdottaa että mitäs jos ei tänä vuonna kasvatettaisi rairuohoa, värjättäisi munia tai tehtäisi pashaa tai rahkakakkua (siis nämä esimerkkeinä vain, korvaa mielessäsi sillä kaikella mikä teillä kuuluu pääsiäiseen) kun hänelläkin on varmaan paljon koulu- ja kaverijuttuja. Luulen että katsoo sinua pitkään ja sanoo sitten että ei tykkää, jos ”ei sitkö niinku oo muka mitään…” ja haluaa tulla touhuun mukaan.

(Omat lapseni sain tuon ikäisenä tekemään kanssani hienosti piirakoita joulua ennen, piparkakkutalon (jonka korostukseen en puuttunut), pilkkomaan kuoritut lantut ja porkkanat….)

Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua surettaa kun olen tykännyt aina pienistä lapsista ja nyt on ihan uusi vaihe edessä. En näe mitään hyvää tässä kasvamisesta. Enää ei ole ideaa laittaa juhlapyhinä mitään erityistä tai ehdottaa mitään yhteistä tekemistä, ei häntä kiinnosta. Ap

Sellasta se on, kun lapset kasvaa ja alkaa itsenäistyä. Niin sen kuuluukin mennä. Se pitää vain hyväksyä. Mutta ei omia juhlaperinteitä kannata unohtaa. Kyllä ne nuoretkin yleensä tykkää, ainakin salaa

Juuri näin se on, jotta lapsi kasvaa aikuiseksi on välttämätöntä että tiettyyn ikään kuuluu tuo itsenäistymisen vaihe. Vanhemmat eivät ole enää yhtä tärkeitä ja suorastaan noloja. Ei siinä vaiheessa sanota ääneen, että kyllä se oikeastaan on kivaa että synttärinä on kakku tai tiput pääsiäisenä. Mutta jatka vain perheen perinteitä. Kyllä se lapsi arvostaa vaikka sanoisi muuta. Ja tulee muistamaan lämmöllä ne perinteet kun on itse aikuinen. Esikoinen aloittaa syksyllä yläasteen ja kyllähän se äitiä jännittää. Mutta samaan aikaan olen onnellinen että lapsi kasvaa ja kehittyy. 

Up

Onhan tuossa vielä lasta kerrakseen.

Taas täällä ahdistustani puran. Tuntuu, että ei ole enää lasta kun lapsi on teini. Ja vaikka tiedän, että hän on loppuikänsä mun lapsi, niin ei se siltä tunnu.

Vierailija kirjoitti:

Mua surettaa kun olen tykännyt aina pienistä lapsista ja nyt on ihan uusi vaihe edessä. En näe mitään hyvää tässä kasvamisesta. Enää ei ole ideaa laittaa juhlapyhinä mitään erityistä tai ehdottaa mitään yhteistä tekemistä, ei häntä kiinnosta. Ap

Onpa jännä ajatus. Teinithän just on erityisen ihania ja heidän kanssaan juhlapyhien viettäminen on just tosi merkityksellistä, kun se teini pystyy itsekin isosti vaikuttamaan juhlan viettoon. Mahdolisesti jotkut perinteet saadaan siirtymään sukupolvelta toiselle (jos lapsi haluaa).

Olin eilen pakahtua ylpeydestä ja rakkaudesta, kun teini lähti puku päällä juhliin eilen illalla. Just tuollainen kasvaminen aikuiseksi on niin hienoa. Koko lapsuuden tavoite.

Olisiko parempi, että lapsesi olisi kehitysvammainen ja ikuisesti esim. 6-vuotiaan tasolla? Mieti vähän ap ja häpeä typeryyttäsi!

Onhan se haikeaakin että lapsi ei ole enää pieni vaan teini istumassa juuri rippikoulussa. Lapseni hän silti on ja tulee olemaan vaikka kasvaa isoksi kuten kuuluu. En haluaisi sitäkään että hän aina olisi se äitin pieni,kaikki vaiheet ovat hienoja ja tärkeitä.

On mielestäni yläkoululaisessa lasta vielä ihan tarpeeksi. Ei sen ikäinen mikään iso vielä ole. Ja ihan varmasti tarvitsee vanhempia.