Tänään pohdinnoin, että miten ihmeessä kestin vuosien kiusaamisen?

Muistan isän hautajaiset kauniina syyspäivänä 2000.

Pappi sanoi "ensin rannassa oli kahdet jalanjäljet, sitten vain yhdet. Koska Jeesus kantoi"

Isä oli viimeiseen asti Jumalan kieltäjä, ja taisteli hyvin pahojen asioiden kanssa koko elämänsä.

Uskon, että hän on levollinen tänään. Uskon että syy omaan kasvuuni on ollut aika.

Itselläni on sellainen olo, että minua on joku suojellut ja puolestani rukoillut, ja itsekin olen töitä tiettyjen juttujen eteen tehnyt.

Välillä vain niin hyvä ja kirkas olo.

Jos kohdallani on ollut mahdollista tällainen, on se sinullekin.

Kiitos kun luit.