Joku aikoi polttaa tarjottimen, mutta päätti toisin kuullessaan sen olevan design-esine

Samaa mietin joskus kun luin perheestä, joka oli hillonut jotain sysirumaa perintölamppua varastossa ja meinasivat hävittää se, mutta laittoivatkin ihan omaan kattoonsa käyttöön, kun tajusivat että se onkin joku arvokas design. Ei vissiin väliä vaikka ei sovi muuhun sisustukseen ja omaan makuun. Tässä näkee, että ihmiset on outoja. Suunnittelijan nimi ja tavaran arvokkuus ohjaa usein laumaeläimiä.

Jos ajattelivat myydä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin joskus kun luin perheestä, joka oli hillonut jotain sysirumaa perintölamppua varastossa ja meinasivat hävittää se, mutta laittoivatkin ihan omaan kattoonsa käyttöön, kun tajusivat että se onkin joku arvokas design. Ei vissiin väliä vaikka ei sovi muuhun sisustukseen ja omaan makuun. Tässä näkee, että ihmiset on outoja. Suunnittelijan nimi ja tavaran arvokkuus ohjaa usein laumaeläimiä.

Itselleni kävi niin että omaan käyttöön kaavailtu valaisin menikin myyntiin kun arvo selvisi.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin joskus kun luin perheestä, joka oli hillonut jotain sysirumaa perintölamppua varastossa ja meinasivat hävittää se, mutta laittoivatkin ihan omaan kattoonsa käyttöön, kun tajusivat että se onkin joku arvokas design. Ei vissiin väliä vaikka ei sovi muuhun sisustukseen ja omaan makuun. Tässä näkee, että ihmiset on outoja. Suunnittelijan nimi ja tavaran arvokkuus ohjaa usein laumaeläimiä.

No eikä ihminen ole pohjimmiltaan laumaeläin? Kaikki uniikit lumihiutaleetkin.

Jos puinen tarjotin on ruma ja parin euron arvoinen eikä sille itsellä ole käyttöä, niin sen voi hävittää, mutta jos se on viidenkympinarvoinen , sen voi vaikka myydä, oli vaikka niin ruma, ettei ikinä ottaisi omaan käyrttöön.