Miksi luet kaunokirjallisuutta?

Ei tarvitse tehdä niitä juttuja itse kun lukee keksittyjen henkilöiden keksityistä tapahtumista. Sama juttu elokuvissa.

Eihän kaunokirjoitusta enää edes opeteta

Luulisi, että kun sulla on sitä mielikuvitusta niin paljon, niin osaisit sitten edes kuvitella miksi ihmiset lukee myös kaunokirjallisuutta. 

Koska se on ihanaa. Kuin kuuntelisi musiikkia, jossa on juoni, kiinnostavia henkilöitä, erikoisia tapahtumia, paikkoja joissa ei koskaan pääse käymään tai jonne haluaisi takaisin, kummallisia tapauksia, mysteerejä, historiaa, dystopiaa, tunteita... Parasta mitä on.

En pysty kertomaan asiaa muulla tavalla kuin että koska kuvitteelliset tarinat eivät ole sidottuja siihen mitä oikeasti on tapahtunut tai miten voisi oikeasti tapahtua, se jollain tavalla stimuloi mielikuvitusta ja saa aikasn tietynlaisen mielihyvän tunteen.

Tämä on sama kuin "miksi katsot elokuvia?", "miksi et katso vain uutisia?". Elämä on rikas suurelta osin siitä syystä, että jotkut ihmiset ovat luoneet kiehtovaa fiktiota niin kirjoihin kuin elokuviinkin. Jos sinulle riittää vain uutiset, niin good for you.

Luon kiehtovan (nimen omaan itseäni kiehtovan) fiktion omissa aivoissani, ja se on paljon rikkaampaa kuin muiden mielikuvittelut.

Kaunokirjallisuus aktivoi ihmeesti aivotoimintaa. Mutta ehkä se ei ole kaikille tarkoitettu.

Ei kyse ole mielikuvituksesta, vaan siitä, että saa lukea, miten joku toinen näkee maailman. Se on kiehtovaa.

Aloittaja, kun olet suuri tietokirjallisuuden ystävä, etsipä kirja, jossa kerrotaan, miten kaunokirjallisuuden lukeminen vaikuttaa ihmisiin. Erityisen merkittävää siinä on se, että se opettaa näkemään asioita myös muiden kuin itsensä näkökulmasta. Jalostaa siis mielen teoriaa.

Itse luen vain sellaisia kirjoja, jotka lisäävät ymmärrystä todellisuudesta. Kaunokirjallisuus ei kuulu tähän kategoriaan. 

Luen kaunokirjallisuutta laidasta laitaan. Sitä on monenlaista ja se täyttää monenlaisia tarpeita ja haluja: esimerkkeinä vaikkapa eskapismi, uteliaisuus, kiinnostus kieleen (kieliin) liittyviin ilmiöihin, tiedonhalu. Kaunokirjallisuus voi olla filosofiaa, ajattelua laajentavaa, opettavaa, lisätä ymmärrystä muista kulttuureista, elämäntavoista ja ihmisten elintavoista ja maailmankäsityksistä eri aikoina ja eri mantereilla.

En tiedä mitä aloittaja lukee kaunokirjallisuuteen kuuluviksi, mutta minun "kaunokirjallisuus" -hyllyssäni ovat kaikki romaanit dekkareista, saduista ja romanttisista novelleista venäläisiin ja brittiläisiin klassikoihin, näytelmät, runot, elämänkerrat, matkakertomukset, lifestyle-kirjat liittyen johon omaan oivaltamiseen (esim. Paulo Coelhon vihoviimeiset...), uskonnolliset ja filosofiset kirjat ja sotakertomukset. Mikään muisteltu tai arveltu, oletettu tai muuten filosofisoitu nimittäin ei sinänsä ole faktaa. "Tietokirja" -hyllyssäni taas ovat omat lääkiksen kirjani, oman erikoisalani oppikirjat, matkaoppaat (jo vanhentuneet, eihän tässä pariin vuoteen ole minnekään päässyt), sienioppaat, lintukirjat, karttakirjat ja pari vanhaa liikuntaan liittyvää valmennuskirjaa. Yksi kirja puuveneiden rakennuksesta myös. Mitä siis sinä aloittaja näistä luet?

"Kirjoja tositapahtumista."

Oikeastiko joku lukee vaikkapa sotahistoriaa ymmärtämättä, että kirja kuvastaa kertojansa mieltä. Ihan niin kuin mikä tahansa dekkari.

Vierailija kirjoitti:

Itse luen vain sellaisia kirjoja, jotka lisäävät ymmärrystä todellisuudesta. Kaunokirjallisuus ei kuulu tähän kategoriaan. 

Kaunokirjallisuuden lukeminen on todellista. Et sitten ole ymmärtänyt lukemaasi siitä todellisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Itse luen vain sellaisia kirjoja, jotka lisäävät ymmärrystä todellisuudesta. Kaunokirjallisuus ei kuulu tähän kategoriaan. 

Sehän juuri lisää ymmärrystä todellisuudesta, että lukee kirjan jonka päähenkilö elää todella erilaisessa ympäristössä tai tilanteessa kuin mitä itse. Ei sillä ole mitään merkitystä perustuuko kirja tositapahtumiin, se on silti kuvaus tuosta ajasta tai paikasta.