Miten konkreettisesti jaksaa eron harkinta-aikana, kun itse ei halua erota?

Kyllä sinun pitää alkaa suunnata eteen päin. Et voi harkinta-aikana vain olla ja odottaa, että eroa ei tulekaan. Asumiset ym käytännön asiat pitää huolehtia ja raha-asiat selvittää. Mies varmaa suunnittelee kaikkea, kun halua eron. Jäät sitten vain yksin ja asiat hoitamatta.

Joo, tuntuu vain, että puoliso ei suunnittele mitään. Ei ole tehnyt lopullista päätöstä. Tuntuu tyhmältä suunnata eteenpäinkään. Voi olla ns. turha työ.

Taitaa yleensä tilanne olla monilla selkeämpi...

Eroaminen on ihan hirveää, jos itse vielä rakastaisi. Muistan kuin eilisen päivän omankin eroni tunnelmat, vaikka siitä on jo 13 vuotta.

Juuri siksi, koska minut vain vaihdettiin kylmästi toiseen kahdentoista yhteisen vuoden jälkeen.

Kyllähän se oli aivan puun takaa tullut, hyvin hyvin järkyttävä kokemus minulle. En ole ikinä kokenut itseäni niin mitätöidyksi.

Hirveä ero jätti minut sisäisesti, perusluottamuksen kannalta rammaksi ja vaikka kävin terapiassakin tämän takia, ei sekään ole juurikaan auttanut luottamaan ja eheytymään.

Tietysti aika ja terapia ovat auttaneet siinä, että olen nähnyt kuinka kommunikaatioon kykenemätön, epärehellinen, omatunnoton, vastuuton, itsekäs ja epäkypsä ihminen rakas puolisoni oikeasti roolinsa alla oli.

Rakastin ihmistä, jota hän mestarillisesti esitti. En oikeasti ikinä ikävöi häntä, en todellakaan ottaisi häntä takaisin, mutta en ole ollut erouutisen ja elämäni hajottamisen jälkeen enää onnellinen.

Olen muuttunut ihmisenä pysyvästi. Enkä mielestäni hyvään suuntaan. Ihmisiä on joka lähtöön. Osalla on vain ihmisen kuoret eikä sielua laisinkaan.

Toivon, että sinun erosi menee kokonaisuutena paljon inhimillisemmin. Yritä mahdollisimman pian nähdä totuus ihan sellaisenaan.

Yksikään ihminen, joka rakastaa toista ihmistä, ei satuta tahallaan.

Vain itseäsi voit muuttaa, et toista ihmistä. Vain omiin tekoihisi voit vaikuttaa. Itsestäsi ja lapsistasi huolehdi, älä muista. Raskasta on. Omasta erosta nyt 7 vuotta aikaa ja elämästä tuli kuitenkin parempi kuin ennen eroa. Ei ollut oma tahtoni ero myöskään. Mutta pakotti minut kehittymään ihmisenä ja työssä. En olisi koskaan noussut urallani muuten.

Käy terapiassa, yksin, se auttaa. Jos toinen ei halua olla yheessä ei sinun kannata hänen ongelmiensa jankkaamiseen enää käyttää aikaasi.

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuntuu vain, että puoliso ei suunnittele mitään. Ei ole tehnyt lopullista päätöstä. Tuntuu tyhmältä suunnata eteenpäinkään. Voi olla ns. turha työ.

Ei ole turha työ. Opit tuntemaat itsesi paremmin ja löydät vahvuutesi. Ota tilaa itsellesi.

Miehelläsi ehkä toinen nainen joka empii ja sen vuoksi myös mies empii. Ota elämäsi omaan hallintaasi äläkä anna kenenkään muun sitä määrittää. Huolehdi talousasiasi kuntoon ja pidä huolta kunnostasi jne. Ero on pitkä prosessi, siitä toipuminen kestää vuosia, tarvitset itesi vahvimpana mahdollisena versiona.