Kaamoskooma vai muuten vaan synkkä

Ennen rakastin kesää ja vihasin talvea.
Joka kevät tuntui siltä kuin olisi jotenkin herännyt eloon.
Nyt muutaman vuoden ajan kesän on jopa odottanut loppuvan ja olen nauttinut viileistä ja pimeistä talvista.
Aurinkoiset päivät talvellakin ovat ahdistaneet ja pimeä tuntuu turvalliselta.
Nyt on alkanut keväiseltä kuulostava lintujen laulu. Jotenkin se tuntuu samalta kuin ennen, ihanaa, kevät tulee!
Mutta toisaalta pelkään että ahdistaako mua se lisääntyvä valo.
Ei tätä varmaan moni ymmärrä?
Masennusta mulla ei ole koskaan diagnosoitu, mutta onko sekin nyt sitten edessä näillä fiiliksillä?