Inhottaa kun naapurit ovat sellaisia kyttääjätyyppejä ja kyselevät ja utelevat jos jää juttelemaan
Ihan vieraita ihmisiä - naapureita. Kyselevät ja utelevat jos vähänkin jää juttelemaan.
Mielestäni ei ole kyllä normaalia kysellä ja udella ja tuijotella naapureita.
Tässä vähän aikaa sitten toinen näistä naapureista alkoi puhumaan eräästä vähän kauampana asuvasta henkilöstä. En edes tunne häntä. Hirveä palopuhe ja haukkuminen.
Ovatko ihmiset vain tuollaisia?
Itseä ei naapureiden elämä hirveästi kiinnosta.
Mielipiteitä?
Kommentit (7)
Minulla oli aiemmin tuollainen naapuri. Se aina uteli, mutten koskaan vastannut mitään. Niinpä se sitten kertoi muiden naapurien asiat. Ei se minua erityisesti ahdistanut.
Toisia naapureita ei missään tapauksessa saa arvostella, mutta hyviin tapoihin kuuluu tervehtiä ja mahdollisesti jäädä juttelemaan. Kun jää juttelemaan, on luonnollista, että vastapuoli kysyy jotain. Jos kysyy liian henkilökohtaisia, luovit jotenkin. Ja sitten keksit, että sinun pitääkin tästä jatkaa matkaa, mutta hauskaa päivää vain sinulle.
Eikö niin?
Jotkut elää tuosta kyttäyksestä. täällä on yksi vanhan liiton maalaistollo, joka seisoo vaikka pakkasessa kun muuten ei näe liikettä. No kai se on jotain oltava, kun ei ole televisiotakaan hankkinut.
Kerrostaloasuja kirjoitti:
Minulla oli aiemmin tuollainen naapuri. Se aina uteli, mutten koskaan vastannut mitään. Niinpä se sitten kertoi muiden naapurien asiat. Ei se minua erityisesti ahdistanut.
Näitä oli ennen meilläkin.
Jutuista ja tyylistä tiesi, että samalla lailla menee eteenpäin joka sana, jonka sanon.
Eräs arvosteli esim. toisen naapurin uuden kodin, jota meidät oli pyydetty sisälle katsomaan. En ymmärtänyt, koska mua ei kiinnostanut, oliko listat laitettu hyvin vai huonosti. - Minusta koti oli kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloasuja kirjoitti:
Minulla oli aiemmin tuollainen naapuri. Se aina uteli, mutten koskaan vastannut mitään. Niinpä se sitten kertoi muiden naapurien asiat. Ei se minua erityisesti ahdistanut.
Näitä oli ennen meilläkin.
Jutuista ja tyylistä tiesi, että samalla lailla menee eteenpäin joka sana, jonka sanon.
Eräs arvosteli esim. toisen naapurin uuden kodin, jota meidät oli pyydetty sisälle katsomaan. En ymmärtänyt, koska mua ei kiinnostanut, oliko listat laitettu hyvin vai huonosti. - Minusta koti oli kaunis.
Tämä. Joidenkin kohdalla, joiden kanssa juttelen, tulee mieleen, että mitäköhän hän puhuu minusta, kun puhuu muista tuolla tavalla.
Kuulostaa tutulta. Itsekään en pidä toisten naapureiden arvostelemisesta.