Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistun miehestäni - koen postraumaattista stressiä
07.01.2022 |
Kaikki on aina pitänyt miestäni ja hänen perhettään oikeana malliperheenä. Itse tulen rikkonaisesta perheestä, jossa erityisesti äitini on käyttänyt minua kohtaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Olen kasvanut siten että auttamalla ja ymmärtämällä muita koitan lunastaa paikkani missä ikinä olenkin. Mieheni ei ole agressiivinen, ei ilkeä eikä alistava näkyvästi. Mutta hänellä on taipumus tuoda omat agressionsa ja turhaumansa esille epäsuorasti sivulauseissa, passiivisuudella ja alkoholia juomalla. Hän on kiva isä lapsillemme ja vietä heitä luistelemaan, hiihtämään ja pelaa paljon ja keskustelee. Menimme pariterapiaan ja siellä ymmärsin miten rikkinäinen minä olen ja minkälaisia ihnissuhteita minulla on. Myös mieheni havahtui siihen että hänen perheensä on hyvin narsistinen. Hän näkee piirteitä omissa vanhemmissaan mutta ei itsessään. Kuitenkin olen kärsinyt juurikin näistä narsistisista piirteistä joita itse asiassa myös miehelläni on. Ahdistaa ja tuntuu että olisin herännyt johonkin painajaiseen.
Kommentit (6)
Jatkakaa terapiassa, molemmat ja erikseen. Pitäkää etäisyyttä miehen vanhempiin ja muodostakaa perheestänne ikioma turvapaikka, jonka sisälle ei paha saa tulla ja pääse. Te pidätte siitä huolen ihan itse ja omilla toimillanne asiasta huolehditte. Mutta menkää terapiaan nyt. Hoitakaa molemmat päänne kuntoon ja sitten lopetatte turhien asioiden asioiden jahkailun. Mennyt on mennyttä, tulevaisuus on nyt ja lasten hyvä lapsuus on tärkein teidän asioistanne, etteivät he saa teistä mitään omia traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tiedätkä että parisuhteet perustuu vapaaehtoisuuteen, sä voit erota ihan ilman, että tarvii vauvapalstalla märistä.
Ihan ensin, alkoholi kokonaan pois. Siitä ei ole kuin harmia, sen tiedätte kaikki. Lasten ei tarvitse katsoa kännäävää ja kettuilevaa isää, ei edes vähäsen joskus, vaan täysin nollalinja siihen. Samoin ikäville jutuille. Lapset tulevat toistamaan niitä muuten omassa elämässäni tavalla tai toisella.
Vieläkö pidätte yhteyttä molempien vanhempiin? Kuinka paljon viinaa kuluu?
Ai meitä on muitakin! Itse olen askeleen edellä, avioeropaperit kirjoitettiin marraskuussa ja olemme asumuserossa. Mieheni ei sitten loppujen lopuksi kyennyt näkemään itsessään mitään vikaa, ainut vika on mun 'mielenterveysongelmat' eli ptsd ja dissosiaatiot jotka laukeaa kun mun ei anneta poistua ahdistavasta tilanteesta. Vasta terapiassa ymmärsin että mm nukkumiseni rajoittaminen, alituinen haukkuminen, mitätöinti ja vittuilu on väkivaltaa eikä siihen ole pakko suostua.
Alue: Aihe vapaa
"Mutta hänellä on taipumus tuoda omat agressionsa ja turhaumansa esille epäsuorasti sivulauseissa, passiivisuudella ja alkoholia juomalla"
Annapas ihan konkreettisia esimerkkejä, niin pohditaan.