Lue keskustelun säännöt.
Miten ns. normaali vanhempi suhtautuu narsistiseen lapseensa?
05.01.2022 |
Täällä on ollut keskusteluja narsisteista, mutta kiinnostaisi kuulla kokemuksia miten vanhempi suhtautuu lapseensa, jolla on vahvoja narsistisia piirteitä. Oletuksenahan on, että narsistin lapsuuden kodissa on jotain pielessä, joten ainakin toisella vanhemmalla on todennäköisesti myös narsistisia piirteitä (jolloin tämä narsistivanhempi todennäköisesti joko kohtelee omaa lastaan hirveästi tai nostaa lapsensa itsensä kanssa muiden yläpuolelle), puhun nyt siis siitä vanhemmasta joka on ns. normaali ja ei-narsistinen.
Huomaako normaali vanhempi, että omassa lapsessaan on narsistisia piirteitä? Vai pystyykö lapsi esittämään vanhemmilleen täysin normaalia/vanhempi on täysin sokea lapsensa narsistisuudelle? Puolustaako rakastava vanhempi aina viime kädessä lastaan, vaikka tämä kohtelisi muita hirveästi, vai pystyykö asettumaan enemmän niiden puolelle, joita oma lapsensa kohtelee hirveästi ja pyrkiä auttamaan heitä?
Kommentit (14)
Sama juttu kuin edellisellä. Lapsen aikuistuessa huomaan ettei välitä muista kuin itsestään. Koko ajan yritin kasvattaa huomaavaiseksi jne ja sitä hän onkin, erittäin hurmaava siihen asti kun itse haluaa. Muuttuu todella kylmäksi jos kaikki ei suju kuten hän haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu kuin edellisellä. Lapsen aikuistuessa huomaan ettei välitä muista kuin itsestään. Koko ajan yritin kasvattaa huomaavaiseksi jne ja sitä hän onkin, erittäin hurmaava siihen asti kun itse haluaa. Muuttuu todella kylmäksi jos kaikki ei suju kuten hän haluaa.
Juuri näin. Se itsekkyys on käsinkosketeltavaa siihen asti, kunnes tarvitsee itse jotain.
1
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu kuin edellisellä. Lapsen aikuistuessa huomaan ettei välitä muista kuin itsestään. Koko ajan yritin kasvattaa huomaavaiseksi jne ja sitä hän onkin, erittäin hurmaava siihen asti kun itse haluaa. Muuttuu todella kylmäksi jos kaikki ei suju kuten hän haluaa.
Toivotko kuitenkin, että lapsesi löytäisi kumppanin, vai pitäisitkö parempana ettei löydä ketään jos uskot että hän kohtelisi kumppaniaan huonosti? Entä jos hän olisi parisuhteessa ja toisi esiin suhteensa ongelmia - ajattelisitko, että johtuu lapsestasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu kuin edellisellä. Lapsen aikuistuessa huomaan ettei välitä muista kuin itsestään. Koko ajan yritin kasvattaa huomaavaiseksi jne ja sitä hän onkin, erittäin hurmaava siihen asti kun itse haluaa. Muuttuu todella kylmäksi jos kaikki ei suju kuten hän haluaa.
Toivotko kuitenkin, että lapsesi löytäisi kumppanin, vai pitäisitkö parempana ettei löydä ketään jos uskot että hän kohtelisi kumppaniaan huonosti? Entä jos hän olisi parisuhteessa ja toisi esiin suhteensa ongelmia - ajattelisitko, että johtuu lapsestasi?
Eiköhän jokainen vanhempi haluaisi lapsensa olevan onnellinen ja löytävän puolison. Todellisuudessa luulen että ehdokkaita riittää ja on riittänytkin. On erittäin hyvännäköinen, pukeutuu hyvin, käyttäytyy joka tilanteessa erinomaisesti. Tyttöystäviä on ollut, mutta jättää kuin nakki kalliolle kun ei jokin asia mene kuten hän haluaa. Parisuhteessa on tosin aina kaksi osapuolta, jos toinen on alistuva niin sitten varmasti onnistuu muutoin ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu kuin edellisellä. Lapsen aikuistuessa huomaan ettei välitä muista kuin itsestään. Koko ajan yritin kasvattaa huomaavaiseksi jne ja sitä hän onkin, erittäin hurmaava siihen asti kun itse haluaa. Muuttuu todella kylmäksi jos kaikki ei suju kuten hän haluaa.
Toivotko kuitenkin, että lapsesi löytäisi kumppanin, vai pitäisitkö parempana ettei löydä ketään jos uskot että hän kohtelisi kumppaniaan huonosti? Entä jos hän olisi parisuhteessa ja toisi esiin suhteensa ongelmia - ajattelisitko, että johtuu lapsestasi?
Eiköhän jokainen vanhempi haluaisi lapsensa olevan onnellinen ja löytävän puolison. Todellisuudessa luulen että ehdokkaita riittää ja on riittänytkin. On erittäin hyvännäköinen, pukeutuu hyvin, käyttäytyy joka tilanteessa erinomaisesti. Tyttöystäviä on ollut, mutta jättää kuin nakki kalliolle kun ei jokin asia mene kuten hän haluaa. Parisuhteessa on tosin aina kaksi osapuolta, jos toinen on alistuva niin sitten varmasti onnistuu muutoin ei.
Miten sinä olet yhteydessä tähän lapseesi? Pidätkö etäisyyttä vai yritätkö olla samanlainen kuin muiden kanssa?
Ykkönen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan. Lapsi on itsekäs, hyvin kylmä ja manipuloi toisia saadaakseen haluamansa. Voi olla todella hurmaava saadakseen jotain mutta jos vastaus on ei, huorittelee, lähettelee raivokkaita viestejä jossa latelee kaikki haukkumasanat. Voi käydä myös päälle jos ei saa haluamaansa. Hajottaa huonekaluja, kerran hajotti talvella ikkunan kostoksi. Osaa vedättää ihmisiä ja ne kiertää pikkurillin ympäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu kuin edellisellä. Lapsen aikuistuessa huomaan ettei välitä muista kuin itsestään. Koko ajan yritin kasvattaa huomaavaiseksi jne ja sitä hän onkin, erittäin hurmaava siihen asti kun itse haluaa. Muuttuu todella kylmäksi jos kaikki ei suju kuten hän haluaa.
Toivotko kuitenkin, että lapsesi löytäisi kumppanin, vai pitäisitkö parempana ettei löydä ketään jos uskot että hän kohtelisi kumppaniaan huonosti? Entä jos hän olisi parisuhteessa ja toisi esiin suhteensa ongelmia - ajattelisitko, että johtuu lapsestasi?
Eiköhän jokainen vanhempi haluaisi lapsensa olevan onnellinen ja löytävän puolison. Todellisuudessa luulen että ehdokkaita riittää ja on riittänytkin. On erittäin hyvännäköinen, pukeutuu hyvin, käyttäytyy joka tilanteessa erinomaisesti. Tyttöystäviä on ollut, mutta jättää kuin nakki kalliolle kun ei jokin asia mene kuten hän haluaa. Parisuhteessa on tosin aina kaksi osapuolta, jos toinen on alistuva niin sitten varmasti onnistuu muutoin ei.
Siis vaikka tietäisit lapsesi käyttäytyvän kuin hirviö niin toivoisit silti, että hänellä on kumppani jota kohtaan hän voi käyttäytyä hirviömäisesti koska se tekee lapsestasi onnellisen? Vai oletko oikeasti sitä mieltä, että uhri on aina itse syyllinen saamaansa kohteluun ja jos joku vain antaa niin häntä saa kohdella miten vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ns normaalilla harvemmin on narsistista lasta.
Vierailija kirjoitti:
Ns normaalilla harvemmin on narsistista lasta.
Ai narsistitko tekevät lapsia vain toisten narsistien kanssa? Yleensä narsistit kyllä valitsevat kumppanikseen jonkun hyvin kiltin ja alistuvan, joten on todennäköistä että narsistisen lapsen vanhemmista toinen on narsisti ja toinen taas narsistin uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ns normaalilla harvemmin on narsistista lasta.
Kyllä normaalikin voi joutua narsistin pauloihin. Ei ”uhrin” tarvitse aina olla läheisriippuva.
Ja luulen, että pahasti läheisriippuvat äidit eivät tule tähän ketjuun. He eivät näe narsistisuutta lapsessaan.
Ja sitä paitsi läheisriippuva ei kasvata lapsestaan narsistia, vaan samanlaisen kuin itse on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsismi on varhaisen vuorovaikutuksen aiheuttama häiriö. Jos lapsella on ollut hyvä yhteys kasvattajiinsa, hänestä ei tule narsistia. Jos lapsi on joutunut pitkäaikaiseen sairaalahoitoon tärkeässä kehitysvaiheessa, hänestä on voinut kasvaa narsisti, koska vuorovaikutus on katkennut ja puuttunut liian pitkän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Narsismi on varhaisen vuorovaikutuksen aiheuttama häiriö. Jos lapsella on ollut hyvä yhteys kasvattajiinsa, hänestä ei tule narsistia. Jos lapsi on joutunut pitkäaikaiseen sairaalahoitoon tärkeässä kehitysvaiheessa, hänestä on voinut kasvaa narsisti, koska vuorovaikutus on katkennut ja puuttunut liian pitkän aikaa.
Löytyykö jostain lähdettä tälle, että molempien vanhempien täytyy olla häiriintyneitä jotta lapsesta voi tulla häiriintynyt?
Kun minä olen ajatellut, että toinen vanhempikin voi ns. pilata lapsen. Esimerkiksi jos poika kasvaa kodissa, jossa isä raivoaa, riehuu ja hallitsee pojan äitiä/uutta naistaan niin poikahan oppii että naisia kohdellaan noin ja hänestä saattaa itsekin tulla samanlainen. Etenkin siis jos isä nostaa poikansa jalustalle ja opettaa ”meidän vahvojen miesten tulee hallita heikkoja naisia”-asennetta, ja pojalla on geneettisiä taipumuksia aggressiivisuudelle ja empatiakyvyttömyydelle.
Ja se terve vanhempihan ei voi noin vain evätä narsistivanhemmalta tapaamisoikeuksia, vaikka saisikin erottua. Älykäs narsisti osaa esittää ulospäin täysin erilaista ja saada jopa sen normaalin vanhemman näyttämään hullulta tai esittää jotain ”minä jätin hänet ja hän haluaa vain kostaa viemällä tapaamisoikeudet”-itkuvirttä, vaikka olisi itse tullut jätetyksi. Pahimmassa tapauksessa narsisti uhkaa tappaa, jos ei saa haluamaansa (ja voi aivan hyvin myös toteuttaa uhkauksensa).
Mutta olenko nyt siis väärässä että tuollaisissakin tilanteissa lapsesta kasvaa aina normaali, jos vain se toinen vanhempi on normaali?
Minun eksäni oli narsistinen, ja nyt aikuisessa poismuuttaneessa lapsessani on samoja piirteitä.
Näin jälkiviisaana luulen, että lapsi manipuloi minua paljon. En sitä,silloin nähnyt, mutta nyt kun on etäisyyttä, niin näen. Huonosti (solvaa) hän ei kohtele minua, koska siihen olen aina puuttunut. Eikä hän tietääkseni koskaan ollut kiusaaja muitakaan kohtaan.
No, meillä ei kai olla narskuja, vaan ainoastaan narsistisia.