Mies ei halua ikinä lahjoja, juhlia saavutuksiaan yms.

Mikäs ongelma tuo muka on?

Ei halua olla ihmisten huomion kohteena? Olen itsekin sellainen.

Niin, mikä sinua asiassa vaivaa? Kerro ihan omin sanoin.

Mustakin on raskasta, kun mulla on samanlainen mies. On marttyyrina jos ei juhlita, mutta ei pysty sanomaan kyllä, jos ehdotan juhlia. Joku kauhean huono itsetunto tai jotain.

Meillä sama.

Itse istuin 30v synttärit yksin kotona, selvinpäin. Eipä siinä mitään juhlimista olis ollutkaan, elämänsaavutuksia kun ei ole, olis juhlittu 30v tyhjäntoimittajuutta.

Vaivana on tylsyys

Ei vaivaa yhtään mikään.

Olen samanlainen. Ei vain kiinnosta juhliminen. 

Vietän kyllä mielelläni esim. joulua tai juhannusta perinteisin menoin, mutta en mitään sellaista, missä itse olen huomion kohteena. Ylioppilasjuhlat olivat epämiellyttävä kokemus, samoin läksiäiset kun lähdin 1. vakituisesta työpaikasta toiseen. Kiusaannun tuollaisesta huomion keskipisteenä olemisesta ja vain odotan että tilanne on ohi. 

Ja sitä jouluakin niin, ettei ole lahjoja kuin korkeintaan lapsille. Lahjat varsinkin ovat viheliäisiä. Kuitenkin jotain sellaista, mistä en tykkää, ja syntyy ihme "varustelukierre", jossa pitää keksiä antajalle jotain vielä päheämpää.

Lapsena lahjat kyllä ilahduttivat. Muutaman onnistuneen lahjan olen aikuisiällä saanut. Ei tarvitse olla kallista tai ihmeellistä, mutta lahjasta on nähnyt, että antaja on oikein oivaltanut, millainen ihminen oikein olen ja mistä ilahtuisin, se lämmittää. Yksikin oli ihan vain divarista löytynyt vähän vanhempi tietokirja, jonka aihe (historiaa), tyyli ja kuvitus olivat kovasti mieleeni.

Mitäs tuossa. Minäkin olen filosofian maisteri. Ei kiinnostanut juhlia kyseisen tutkinnon saamista. Synttäreitä en on juhlinut 15 vuoteen.

M32

Mun mies on samanlainen, luulen, että se johtuu lapsuudesta, missä ei koskaan juhlittu mitään ja jos nyt aikuisena alkaa juhlia, niin tulee ne ikävät muistot mieleen, kun isä on aina kännissä joka juhlan yhteydessä, niiden harvojen mitä pidettiin ja mitään synttäreitä ei ollut varaa edes pitää, joulua ei heillä saanut juhlia jne. Nyt mies on tykästynyt jo jouluna kunnon päivälliseen ja jouluvalot laitetaan, mutta aika pienesti mennään silti. 

Ja ongelma on mikä?

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on samanlainen, luulen, että se johtuu lapsuudesta, missä ei koskaan juhlittu mitään ja jos nyt aikuisena alkaa juhlia, niin tulee ne ikävät muistot mieleen, kun isä on aina kännissä joka juhlan yhteydessä, niiden harvojen mitä pidettiin

Luulet vain. Et tiedä jollet kysy.

Meillä juhlittiin synttärit kyllä, ja joulut ja pääsiäiset ja vaput ja juhannukset. Silti en halua viettää syntymäpäiviä, vaikka ei niihin mitään kamalia muistoja liity.

Sama. En tykkää huomiosta. En halua että ihmiset katsovat minua ja puhuvat minusta. Pahin painajainen olisi joutua naimisiin, koska sitten joutuisi järjestämään häät.

Juhlat on usein sitä teennäistä hilipatihippaa. Kait juhlakalu tietää itse mitä on täyttänyt ja saavuttanut, tarviiko muita kutsua kehuskelemaan taviksen saavutuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Juhlat on usein sitä teennäistä hilipatihippaa. Kait juhlakalu tietää itse mitä on täyttänyt ja saavuttanut, tarviiko muita kutsua kehuskelemaan taviksen saavutuksilla.

Tämä. En tarvitse saavutuksen lisäksi jotain juhlimista. Edes pyöreitä vuosia en halunnut juhlia. Ikää tulee kaikille eikä se ole mikään saavutus/syy juhlia. Muiden mieliksi suostuin ihan vähään. 

Parhaat juhlat on olleet nuorena. Voisi samanlaiset pitää vanhanakin. Ei mitään x syytä vaan juhlitaan vaikka ihan siksi että ollaan elossa ja ainakin suht terveitä. Jos ei paljasteta pään vikoja kuten av palstailua. Mä olen kyllä niin härski etten salaile tätäkään. 

Houkutteleva ajatus vanhojan kavereiden kanssa. Korkataan pullot ja sytytetään laittomat sätkät. Eihän ne suomessa laillistu. Kohta ollaan jo eläkepatuja, jee mitä kapinaa. Lisää viagraa jos ei muuten seiso järki ja silmät.

Juhlat ja lahjat on naisten juttui

Minkä vuoksi olisi pakko juhlia? Synttärien riemun ymmärtää lapsilla. Ja toki nuorilla ja nuorilla aikuisilla tuo on yksi syy muiden joukossa ottaa kuppia. Mutta mitä juhlimista siinä on aikuisena? Kaikkein typerimmät juhlivat myös esim työpaikan saamista. Vähän saman kuin olympiaurheilija alkaisi tuulettamaan heti starttipistoolin pamauksesta.

Olin 12, kun ilmoitin että nämä oli mun viimeiset synttärikemut. No äiti aina kutsui itsensä kakkukahville, enkä siitä oikein osannut kieltäytyäkään nuorena aikuisena. Nelikymppisiä juhlin viemällä kaknukahvit jo dementoituneelle äidille ;)

50 tulee keväällä ja nyt jo ahdistaa jos tulee kyselyjä ja en juhli ei mene perille.

En ole koskaan viihtynyt porukoissa, tapaan ihmisiä mieluiten 1 tai 2 kerrallaan.

Ja ne lahjat... Olen ollut 20 v hyväpalkkaisessa työssä, mulla on jo kaikki se roju mitä olen halunnut ja mieluiten valitsen seuraavatkin kamat itse. Mikään ei vituta niin paljon kuin vähän sinnepäin oleva tuote... haluaisit perus androidin mustana ja saat samsungin kahdentonnin taittuvanäyttöisen punaisena. Ihan hyvä luuri ja ajaa asiansa ja harmittaa joka saakelin päivä kun sitä käyttää, vaihtaakaan ei viitsi kun se kuitenkin toimii tarkoituksessaan.

No ei tästä nyt mitään numeroa tarvitse tehrä T: Perusmies