Lue keskustelun säännöt.
Onko kaapista tulo edelleen vaikeaa?
10.12.2021 |
Katselen just Netflixistä sarjaa, jossa amerikkalainen mies kertoo kaapistatulostaan. Kauhean vaikeaa on hänelle se homouden tunnustaminen muille ja itselleenkin.
Olen hetero, joka elää taiteellisessa vihreässä kuplassa, jossa homous on ihan normaalia. Ymmärrän, että elämme heteronormatiivisessa maailmassa, mutta onko se "kaapista tulo" (jos yleensäkään jossain kaapissa on ollut) nykyään valtaosalle, joita asia koskee valtavan vaikea juttu? Siis niin vaikea, että pitää valehdella kaikille (myös itselleen) kolmikymppiseksi asti, vaikka tiennyt asian 6-vuotiaasta?
Kommentit (16)
Oli nuorempana. Tiesin lapsena ja teininä, että olen kiinnostunut vain tytöistä, mutta koska kasvoin hyvin vanhoillisessa perheessä ja maaseudun punaniskojen keskellä, kielsin tämän puolen itseltäni pariksikymmeneksi vuodeksi. Vasta kolmevitosena, kun rakastuin naiseen, kävin läpi identiteettiprosessin ensin itseni kanssa ja sitten vielä uudelleen ympäristön kanssa. Oli se tosi vaikeaa.
Tuoreemmalla sukupolvella voi toki olla helpompaa.
N37, nyt naimisissa naisensa kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vähän riippuu. Oma perhe ja suku voi vaikuttaa paljon, vaikka ympäristö muuten olisi suvaitseva.
Riippuu varmaan henkilöstä itsestään, minkälaisen kasvatuksen on saanut ja minkälaisessa ympäristössä elää.
En ole koskaan erikseen huudellut työyhteisössä tai niiden ei-niin-läheisten kavereiden seurassa olevani bi, mutta jos joku on seksuaalista suuntautumista jossain tilanteessa kysynyt, en ole myöskään koskaan kokenut vaikeaksi asian sanomista ääneen. Olen toisaalta myös aina elänyt tietynlaisessa kuplassa, jossa "erilaisuutta" ei ole tuomittu ja toki uskon sen olevan helpompaa sanoa olevansa bi kun homoseksuaalisuus tai transsukupuolinen. Jos asuisin ja olisin kasvanut jossain Pohjois-Amerikan vahvasti uskonnollisessa osavaltiossa, niin tuskin pystyisin suhtautumaan asiaan yhtä luontevasti, siellä tuo kaapista tuleminen on varmasti huomattavasti isomman kynnyksen takana.
Kaapista ulos tulemisen vaikeus voi olla paljon monisyisempi juttu kuin huoli siitä, mitä muut ihmiset tästä henkilöstä saattaisivat ajatella. Prosessiin voi kuulua kipuilua ja häpeää oman identiteetin kanssa ja tällöin haastavinta voikin olla tulla ensin ulos itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaapista ulos tulemisen vaikeus voi olla paljon monisyisempi juttu kuin huoli siitä, mitä muut ihmiset tästä henkilöstä saattaisivat ajatella. Prosessiin voi kuulua kipuilua ja häpeää oman identiteetin kanssa ja tällöin haastavinta voikin olla tulla ensin ulos itselleen.
Kun tuntuu, että sateenkaari-identiteetti on ainakin omien lasten tuttavapiirissä erittäin in.
No edelleen kuulee vitsailua homoudesta ja oletus on yleensä heterous, jos ei itse muuta kerro. Puhumattakaan homofoobikoista, joiden mielestä homoille ei kuulu samat oikeudet kuin heteroille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No edelleen kuulee vitsailua homoudesta ja oletus on yleensä heterous, jos ei itse muuta kerro. Puhumattakaan homofoobikoista, joiden mielestä homoille ei kuulu samat oikeudet kuin heteroille.
Homofobia on itsensä kieltämistä
Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan homofoobiset miehet kiihottuivat homopornosta vaikka sen kielsivät.
Arvostettu amerikkalainen Psychology Today -verkkosivusto muistuttaa, että jo Sigmund Freud teorisoi siitä, että ihmisillä on usein vihamielisiä ja negatiivisia asenteita niitä asioita kohtaan, joita he eniten kaipaavat, mutta kieltävät itseltään.
Verkkolehti nostaa esimerkiksi Georgian yliopiston vuonna 1996 julkaiseman tutkimuksen, jossa selvitettiin homofobian ja homoseksuaalisen kiihottumisen mahdollista yhteyttä toisiinsa.
Tutkimukseen osallistui itsensä täysin heteroiksi kokevia miehiä, jotka jaettiin psykologisen testin perusteella homofoobikkojen ja ei-homofoobikkojen ryhmiin. Näille ryhmille esitettiin 4 minuuttia kestäviä videoita, joilla oli joko hetero-, lesbo- tai homopornoa. Samalla seksuaalisen kiihottumisen astetta selvitettiin penikseen kiinnitettyjen, seksuaalista kiihottumisen tilaa mittaavien antureiden avulla.
Selvisi, että kaikki miehet kiihottuivat hetero- ja lesbopornosta, mutta vain homofoobikkoryhmän miehet kiihottuivat myös homopornosta.
Miehet, joiden asenteet olivat negatiivisimmat homoja kohtaan, kielsivät, että homoporno olisi heitä kiihottanut. Tutkimuksessa käytetyt mittalaitteet kuitenkin todistivat toisin.
Tutkimus siis osoittaa, että homofobia liittyy homoseksuaaliseen kiihottumiseen riippumatta siitä, että tunnistaako homofoobikko omaa seksuaalisuuttaan. Homofoobikko voi siis kieltää oman homoutensa ja mahdollisesti aiheuttaa sillä vahinkoa itselleen ja ympäristölleen.
Yle Teksti-TV
Vierailija kirjoitti:
Ainakin näyttää monet pikkupaikkakunnilta lähtevän isompaan maailmaan kaapista tulon jälkeen. Ei vissiin ole saanut hyvää vastaanottoa, jos on pakko lähteä pois.
Kun itse asuu täällä isommalla paikakunnalla, niin tuntuu niin oudolta tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaapista ulos tulemisen vaikeus voi olla paljon monisyisempi juttu kuin huoli siitä, mitä muut ihmiset tästä henkilöstä saattaisivat ajatella. Prosessiin voi kuulua kipuilua ja häpeää oman identiteetin kanssa ja tällöin haastavinta voikin olla tulla ensin ulos itselleen.
Kun tuntuu, että sateenkaari-identiteetti on ainakin omien lasten tuttavapiirissä erittäin in.
Kuulostaa vapauttavalta, jos heterous ei enää ole itsestäänselvä oletus.
Oli vaikeaa. Uskonnollinen tausta ja uskisporukoissa liikkuminen saivat aikaan sen, että menin kokonaan kaappiin, itseltänikin, kymmeneksi vuodeksi. Sitten kolmenkympin kriisissä tulinkin sitten ryminällä kaapista ulos. Ylläripylläri, suurin osa kavereista oli jo arvannut, ja ylivoimaisesti suurin osa suhtautui asiaan hyvin tai ainakin asiallisesti… :D Sen jälkeen elämä on ollutkin paljon eheämpää (sic!).
M39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaapista ulos tulemisen vaikeus voi olla paljon monisyisempi juttu kuin huoli siitä, mitä muut ihmiset tästä henkilöstä saattaisivat ajatella. Prosessiin voi kuulua kipuilua ja häpeää oman identiteetin kanssa ja tällöin haastavinta voikin olla tulla ensin ulos itselleen.
Kun tuntuu, että sateenkaari-identiteetti on ainakin omien lasten tuttavapiirissä erittäin in.
Kuulostaa vapauttavalta, jos heterous ei enää ole itsestäänselvä oletus.
Oletus varmaan, mutta ei itsestäänselvä oletus.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin näyttää monet pikkupaikkakunnilta lähtevän isompaan maailmaan kaapista tulon jälkeen. Ei vissiin ole saanut hyvää vastaanottoa, jos on pakko lähteä pois.
Nuoret nyt lähtevät pikkupaikkakunnilta pois joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan henkilöstä itsestään, minkälaisen kasvatuksen on saanut ja minkälaisessa ympäristössä elää.
En ole koskaan erikseen huudellut työyhteisössä tai niiden ei-niin-läheisten kavereiden seurassa olevani bi, mutta jos joku on seksuaalista suuntautumista jossain tilanteessa kysynyt, en ole myöskään koskaan kokenut vaikeaksi asian sanomista ääneen. Olen toisaalta myös aina elänyt tietynlaisessa kuplassa, jossa "erilaisuutta" ei ole tuomittu ja toki uskon sen olevan helpompaa sanoa olevansa bi kun homoseksuaalisuus tai transsukupuolinen. Jos asuisin ja olisin kasvanut jossain Pohjois-Amerikan vahvasti uskonnollisessa osavaltiossa, niin tuskin pystyisin suhtautumaan asiaan yhtä luontevasti, siellä tuo kaapista tuleminen on varmasti huomattavasti isomman kynnyksen takana.
Aika jännää, jos bi:ksi itsensä kutsuminen on helpompaa kuin homous. Itse (näin perusheterona) ajattelisin, että homous tai heterous olisi jotenkin simppelimpää muiden ymmärtää. Joko-tai. Jos näkee Matin ja Maijan yhdessä, niin helposti olettaa heidän olevan heteroita. Tai Miian ja Minnan olevan olevan lesboja. Se bi-puoli pitää erikseen sanoa ja korjata ihmisten madollisesti väärät oletukset. Moni bi:kin olettaa 20 v naimissa eri sukupuolen kanssa olleen olevan hetero. Eli oletuksia tehdään joka puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan henkilöstä itsestään, minkälaisen kasvatuksen on saanut ja minkälaisessa ympäristössä elää.
En ole koskaan erikseen huudellut työyhteisössä tai niiden ei-niin-läheisten kavereiden seurassa olevani bi, mutta jos joku on seksuaalista suuntautumista jossain tilanteessa kysynyt, en ole myöskään koskaan kokenut vaikeaksi asian sanomista ääneen. Olen toisaalta myös aina elänyt tietynlaisessa kuplassa, jossa "erilaisuutta" ei ole tuomittu ja toki uskon sen olevan helpompaa sanoa olevansa bi kun homoseksuaalisuus tai transsukupuolinen. Jos asuisin ja olisin kasvanut jossain Pohjois-Amerikan vahvasti uskonnollisessa osavaltiossa, niin tuskin pystyisin suhtautumaan asiaan yhtä luontevasti, siellä tuo kaapista tuleminen on varmasti huomattavasti isomman kynnyksen takana.
Aika jännää, jos bi:ksi itsensä kutsuminen on helpompaa kuin homous. Itse (näin perusheterona) ajattelisin, että homous tai heterous olisi jotenkin simppelimpää muiden ymmärtää. Joko-tai. Jos näkee Matin ja Maijan yhdessä, niin helposti olettaa heidän olevan heteroita. Tai Miian ja Minnan olevan olevan lesboja. Se bi-puoli pitää erikseen sanoa ja korjata ihmisten madollisesti väärät oletukset. Moni bi:kin olettaa 20 v naimissa eri sukupuolen kanssa olleen olevan hetero. Eli oletuksia tehdään joka puolella.
Eiköhän naimisissaoleva yleensä ole hetero, eli ihan oikein oletettu.
Ainakin näyttää monet pikkupaikkakunnilta lähtevän isompaan maailmaan kaapista tulon jälkeen. Ei vissiin ole saanut hyvää vastaanottoa, jos on pakko lähteä pois.