Lue keskustelun säännöt.
Uskotko sielunkumppanuuteen?
09.12.2021 |
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, kun jotkut sanoivat, että suhteessa ei tarvitse olla sielunkumppanin kanssa ja itse olen taas täysin eri mieltä ja mielestä henkinen yhteys on kaikista tärkein koko asia suhteessa...
Kommentit (11)
Uskon sielunkumppanuuteen, itsellä twin flame suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon kyllä sielunkumpanuuteen mutta en siihen että kumppanin olisi välttämätön olla sellainen.
Kyllä mutta en usko sen olevaan taustaltaan mitään mystistä tai kohtalonomaista . Joku ihminen voi olla juuri sellainen että suhde on ihan huikealla tasolla, se on onni jos sellaisen elämässään tapaa.
En todellakaan usko. Nämä on näitä akkojen hömpötyksiä.
En usko, Kaikki miehet (n. 4-5) joiden kanssa olen seurustellut ovat ns. halunneet "sitä yhtä". Avioliitossa olin yli 30v ja pelastin itseni poikamme eroamalla. Minut oli kaluttu "tyhjäksi" niin monin tavoin eikä edessä olisi ollut kuin lisää piikomista ja tyhjennysalustana olemista ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitan aiheesta siirappista fanifiktiota ja olen kokenut yhden ihmisen kanssa sielunsisaruutta. En silti usko ilmiön olevan siinä mielessä totta, että joku yksi ihminen jossain on se, joka sopii itselle parhaiten. En ole sielunsisareni kanssa enää yhteydessä, mutta hän on ainoa joka vei palan sydäntäni mennessään. Hänellä oli niin suuri vaikutus minuun. Ystävyyden päättyminen sattui kauan ja jos mietin asiaa, se vihloo edelleen. Mieheni kanssa minulla on asiat hyvin, vaikka syvä sielunkumppanuus ei läsnä olekaan.
Käyttäjä39337 kirjoitti:
En usko, Kaikki miehet (n. 4-5) joiden kanssa olen seurustellut ovat ns. halunneet "sitä yhtä". Avioliitossa olin yli 30v ja pelastin itseni poikamme eroamalla. Minut oli kaluttu "tyhjäksi" niin monin tavoin eikä edessä olisi ollut kuin lisää piikomista ja tyhjennysalustana olemista ;)
Itse koin kanssa usean huonon suhteen, mutta sitten kun aloin arvostamaan ja rakastamaan itseäni enemmän ja en enää hyväksynyt minkään muunlaista suhdetta kuin harmonista sielunkumppanuutta niin sellaisen sitten löysinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitan aiheesta siirappista fanifiktiota ja olen kokenut yhden ihmisen kanssa sielunsisaruutta. En silti usko ilmiön olevan siinä mielessä totta, että joku yksi ihminen jossain on se, joka sopii itselle parhaiten. En ole sielunsisareni kanssa enää yhteydessä, mutta hän on ainoa joka vei palan sydäntäni mennessään. Hänellä oli niin suuri vaikutus minuun. Ystävyyden päättyminen sattui kauan ja jos mietin asiaa, se vihloo edelleen. Mieheni kanssa minulla on asiat hyvin, vaikka syvä sielunkumppanuus ei läsnä olekaan.
Tunnistan tämän ilmiön. Kun itselle merkityksellinen ystävyys päättyy, sen muistelu muljauttaa edelleen. Silti... emme olleet hyväksi toisillemme. Se ystävyyssuhde oli monintavoin meille mielipuolinen. Koimme yhdessä paljon, mutta olemme ehjempiä erikseen. Samaa tunnetta en ole kokenut edes nykyisin kumppanini kanssa, vaikka hän on kaikin puolin toistenämme hyvinvointia tukeva. Olemme parempia ihmisiä yhdessä kumppanini kanssa. Arkemme on keveää ja helppoa.
No, mitä se nyt sitten tarkoittaa. Tuskin voisin rakastua sellaiseen ihmiseen, joka olisi persoonaltaan kovin erilainen kuin minä itse. Sillä jos en pitäisi itseni kaltaisista ihmisistä, niin miksi ihmeessä olisin itse tällainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon. Aina pari-kolme suhteen ensimmäistä kuukautta.
Olen parisuhteessa sielunkumppanin kanssa. Minua ei muunlaiset kumppanit kiinnosta, olin tähän asti sinkku. Ihmiset (kaikki ihmiset, minä mukaan lukien) ollaan kuitenkin hankalia, joten pitää olla riittävästi motivaatiota saada homma toimimaan!