Jumissa todennäköisesti huonossa suhteessa
Tässä parisuhteeessa on ollut vuosien kuluessa useamman kerran henkistä väkivaltaa. Sitä on vaikea kuvailla tarkasti, koska päällisin puolin kaikki näyttää ja tuntuu olevan hyvin. Silti nyt ollaan tilanteessa, jossa minun pitäisi hyväksyä hänen minulle keksimänsä uusi negatiivinen piirre, jotta elämä voisi jatkua normaalina.
Itsetuntoni on laskenut jo ja kaiken järjen mukaan minun pitäisi erota tästä suhteesta. Toisaalta kaikki on päällisin puolin normaalisti ja hyvin. Tätä on jatkunut jo vuosia, enkä ole vieläkään eronnut. On myös paljon pitkiä hyviäkin pätkiä, jolloin on helppo unohtaa, että suhteessa on tällainen piirre ja teeskennellä, ettei sitä olekaan.
En tiedä, mikä tämän aloitukseni pointti on. Halusin vain kertoa jollekin.
Kommentit (15)
Tuollaisesta suhteesta on yllättävän hankalaa päästää irti. Jotenkin sitä vaan elättelee vielä toivoa, että kaikki tulisi olemaan hyvin. Valitettavasti asiat pukkaa menevään vain huonompaan ja huonompaan suuntaan. Tänään on helpompi lähteä kuin huomenna. Miten kauemmin odottaa sitä vaikeampaa se on. Mutta voi sitä onnen tunnetta kun viimein saa itsensä repäistyä irti. Kannatan!
Olin tuollaisessa suhteessa lähes kymmenen vuotta josta vikat vuodet oli tuota vähättelyä. Kannatti erota vaikka se sillloin sattuikin. Saat toki olla tuossa jos haluat, mutta älä sitten vanhana valita kun tuli vietettyä elämä tuommoisen kanssa. Parempi yksin kuin mollattavana.
Mikä on tuo sinulle keksitty negatiivinen piirre? Liittyykö se sänky hommiin ja liittyykö se erääseen litteänpuoleiseen isoksi kasvavaan särkikalaan?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on tuo sinulle keksitty negatiivinen piirre? Liittyykö se sänky hommiin ja liittyykö se erääseen litteänpuoleiseen isoksi kasvavaan särkikalaan?
En kirjoita tänne yksityiskohtaisemmin, koska se olisi tunnistettavaa ja koska sitten osa kommentoijista alkaisi kyseenalaistaa kuvaustani. Fakta on, että henkistä väkivaltaa on, eikä minulla ole tarvetta keskustella siitä, vaan siitä, miten vaikeaa on toimia järkevästi sen tiedon perusteella.
Ap
Henkinen väkivalta on väkivaltaa, ja sellaisesta suhteesta on usein vaikea päästä. On vaikea päästää irti.
On parempi jäädä tuttuun helvettiin kuin lähteä vieraaseen paratiisiin. Niinhän se on.
Väkivallan tekijä on saavuttanut haluamansa; hän on murtanut uhrinsa.
Siitä irrottaumuminen omin voimin vaatii uskomattomia ponnistuksia ja voimaa. Uhri tarvitsee tukea ja apua. Väkivallan uhri kokee myös häpeää, sekin estää avun hakemista vaikka ei missään nimessä ole uhrin häpeä eikä vika!
Olisiko sinulla ketään niin luotettavaa henkilöä lähellä joka lähtisi vaikka tueksesi puhumaan tästä esim. kriisiavun päivystykseen joita on ainakin isommissa kaupungeissa? On olemassa myös kriisisapu chat jonka löydät googlettamalla. Tällaisessa paikassa kun saisit pään auki puhumiseen ulkopuolisen ihmisen kanssa, olisi helpompi alkaa miettiä mihin jatkaa.
Missään tapauksessa et saa antaa rikkoa itseäsi noin! Olet arvokas ja hieno ihminen, muista se! Kerää rohkeutesi, takaan ettet tule katumaan!
Vierailija kirjoitti:
Mikä on tuo sinulle keksitty negatiivinen piirre? Liittyykö se sänky hommiin ja liittyykö se erääseen litteänpuoleiseen isoksi kasvavaan särkikalaan?
🤣 Melko nasevasti, mutta aika ilkeästi ilmaistu asia. Naurattaa silti 🙃
Anna takaisin samalla mitalla, eli keksit vastaavan ja vaadit hyväksymään sen.
Voisitko itse kertoa tuon asian seurustelukumppanillesi?
Että koet hänen harjoittavan henkistä väkivaltaa, etkä suostu hyväksymään sitä, millaiseksi hän sinut leimaa.
Kysy häneltä suoraan, mihin hän tällä pyrkii?
Tämän lisäksi kannattaisi ehdottomasti varata aika pariterapiaan.
Tämä on todella kuvaavaa tälle prosessille, mutta jo nyt, joitain tunteja aloituksen tekemisen jälkeen, olen kääntynyt sille kannalle, etten jaksakaan alkaa tehdä tästä ongelmaa. Parempi vaan jatkaa kuten ennenkin ja lopettaa kiinnittämästä huomiota niihin huonoihin puoliin ja keskittyä hyviin puoliin.
Joku ehdotti, että alkaisin antaa samalla tavalla takaisin. En kannata sitä, koska se saisi minut tuntemaan itseni huonoksi ja syylliseksi, mitä koen jo tarpeeksi ennestäänkin. Sen sijaan pitäisi yrittää opetella jotenkin puolustamaan itseään ja reagoimaan niihin tilanteisiin. Kun puoliso piikittelee tms, olen aina hiljaa ihan kuin en olisi huomannutkaan. Se täytyisi oppia muuttamaan, mutta en koskaan tajua reagoida silloin, kun pitäisi, vaan vasta jälkikäteen mietin, että niin kävi ja olisi pitänyt sanoa jotain.
Eli näin. Tuntuu että pitäisi perua koko aloitus.
Ap
Sinun siis pitäisi hyväksyä hänen sinulle keksimänsä uusi negatiivinen piirre, jotta elämä voisi jatkua normaalina?
Keksi sinäkin hänelle uusi negatiivinen piirre, joka hänen pitää hyväksyä. Sen jälkeen teidän molempien elämä voi jatkua normaalina.
Ongelma ratkaistu?
Ainoa ratkaisu on lähteä pois väkivaltaisesta suhteesta.
Suomessa ei kenenkään tarvitse olla jumissa huonossa suhteessa. Tulotonta auttaa sosiaaliturva, asunnottomalle on tukipalveluita, väkivaltaa vastaan on tukipalveluita ja poliisi jne. Mutta omassa päässään siinä tietysti voi kokea olevansa ansassa ja jumissa. Vaan et ole, aina voi lähteä. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Tsemppiä!