Kumman vaihtoehdon ottaisit, jos olisi pakko.

Saan itse hoideltua itseni, jos pakko on, mutta omat jutut ja keskustelut eivät riitä loppuelämäksi. Olen sitä paitsi jo melkein 50 vuotias ja pärjään hyvin aika vähällä seksillä.

Voisin olla täysin seksittömässäkin suhteessa, jos oltaisiin muuten onnellisia.

Tärkeintä on yhteys ja asioiden jakaminen toisen kanssa, nähdyksi ja kuulluksi tuleminen.

Pelkkä seksi on pitemmän päälle aika tyhjää.

Seksiä saa ammattilaiseltakin.

Seksi on useammin huonoa kuin hyvää toisen ihmisen kanssa, joten ihan ok, jos jatkaa masturboinnin linjalla. Ilman suuria tunteita sen sijaan en edes lähde suhteeseen, joten toisessakin vaihtoehdossa jatkaisin sillä masturboinnin linjalla (ja sinkkuna).

Se riippuu mitä tuo tunnepuoli ei toimi tarkoittaa. Parisuhteessa minulle on tärkeää seksi, muuten se on kaverisuhde. Jos seksi sujuu, silloin haluan muutakin läheisyyttä. Tottakai jos toinen on sitten muuten ihan urpo, en voisi olla. Mutta en minä sellaista miestä haluaisi seksuaalisesti.