Lue keskustelun säännöt.
ADHD-lapsella vaikeuksia koulussa. Ahdistaa.
13.11.2009 |
9-vuotiaallamme on ADHD ja as-piirteitä. Hän käy näille lapsille tarkoitettua pienluokkaa, ja on vajaat 1,5 vuotta syönyt Concerta-lääkettä pienimmällä annostuksella.
Nyt opettaja on jo pariin kertaan ilmaissut huolensa siitä, että koulussa menee huonosti. Meno on liian villiä, toisia keskeytetään koko ajan, uhmataan ja pihalla pidetään outoa huutamista. Muutakin oireilua näkyy. Lapsiparka oli kertonut olevansa tyhmä, kun ope oli kysynyt syytä tämän käytökselle. Hän on osoittanut muitakin merkkejä heikentyneestä itsetunnosta. Lisäksi poika oli imenyt peukaloaan, mikä on hyvin tavatonta.
Olen miettinyt pääni puhki, mutta kotona ei ole tapahtunut mitään erityistä. Täällä ongelmia ei niinkään näy, mutta kyllä jonkin verran on ollut uhmaa sekä voimakasta jumittumista tiettyihin ajatuskuvioihin ja loputonta jankkaamista.
Muu ei nyt näyttäisi auttavan kuin lääkeannostuksen lisääminen kiireesti. Mitä kokemuksia muilla voisi olla vastaavankaltaisista tilanteista? Poika on muuten ihana, fiksu ja herkkä. Luokan kiitos aggressiivisuutta ei ole (ainakaan vielä) ollut. Ryhmätilanteet toisten lasten kanssa vain tuntuvat nousseen suureksi kompastuskiveksi, ja lapsella on varmaan paha olla.
Vertaistukea ja -neuvoja kaivataan, kiitos!
Kommentit (8)
voisi löytyä lapselle tai perheelle? Nyt on kyllä ihan rehellisesti sanottava, että en ainakaan itse löydä perhetilanteen muutoksesta syytä tähän. Mutta olisi toisaalta kullanarvoista oppia hyviä tapoja toimia lapsen kanssa.
Millaista on SI-terapia, josta olen joskus kuullut (ei liity possulenssuun).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän poika onneksi on pärjännyt hyvin normaaliluokalla (siis myös tarkkavaisuushäiriöstä kärsivä), mutta ongelmia on ollut. Nyt myös 9- vuotias ja itsetunto on välillä todella matala. Koulussa ei oireile muutoin kuin vaikuttaa poissaolevalta ja tehtävien tekeminen pysähtyy tai hidastuu. Kotona ylikuormittuminen näkyy "kohtauksina", että poika haukkuu itseään tyhmäksi, haluaa lyödä päätään esim. seinään ja kysyy miksi hänen piti syntyä ja haluaisi esim. mennä auton alle.
Normaalisti ihana, positiivinen, halimisesta tykkäävä poika. Mielestäni meillä kohtaukset tulevat, kun poika on väsynyt, kokee, että häneltä vaaditaan liikaa, ei jaksaisi tehdä läksyjä, joku asia on mennyt kurjasti tai tuntee itsensä yksinäiseksi. Jälkeen päin itsekin ihmetteelee miksi hänestä tuntui siltä.
Auttaisiko teillä elämän rauhoittaminen/säännöllistäminen vielä entisestään
ja kovatsi kannattaa huomioida asioita missä poikanne on hyvä ja kehua muuten vaan sekä kertoa joka päivä kuinka arvokas ja hyvä hän on juuri sellaisena kuin on. Meillä kohtauksia on jo pystytty ennakoimaan ja välttämään ja jos on alakulo päällä luen hänelle Babette Coylen kirjan: Miksi minä olen olemassa? Se on vähän lapsellinen mutta osuva. Ja perheneuvolasta saa keskusteluapua.
SI terapiasta oli meillä hyötyä, poika kävi siellä 2 vuotta, nyt ei enää tarvitse. Ihmettelen kyllä miksei teille tarjottu terapiaa, vaan annettiin heti lääkitys, meillä parjää ilman lääkettä ja varmaan osittain terapian ansiosta.
Tosin meillä oireilee enemmän ali- kuin ylivilkkautena.
suuri, et ole viittinyt googlettaa sivuoireita (side effects) ? Tää suomalaisten loputon rajaton usko lääkkeisiin on ihan uskomatonta, söisitkö concertaa edes itse?
Kuinkahan moni ei saa hyvää opetusta kun sielä yksi riehuu ja häiriköi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyypä kysellä Coylen lupaavalta tuntuvaa kirjaa. Ja ottaa tarkemmin selvää SI-terapiasta. Meille ei tosiaan jostain syystä tarjottu terapiaa, mutta täytyy ottaa puheeksi lääkärin kanssa.
Ja kuules 6, olen todella perehtynyt kyseiseen lääkkeeseen muutenkin kuin googlettamalla. Ja en usko rajattomasti lääkkeisiin, mutta tästä lääkkeestä lukemattomat lapset ovat hyötyneet. Meilläkin se on auttanut koulutaipaleen alkuun tähän asti, mutta tärkeintä on, että se helpottaa lapsen pahaa oloa. Ja siitä adhd-lapset kärsivät. Ja annostus on 18 mg eli pienin mahdollinen, mistä asiasta jotain tietävät ovat toki hyvin perillä.
Ja 7: kuten kerroin, lapsi on juuri tälle ryhmälle tarkoitetussa erityisluokassa. Eli ei tarvitse turhaan ahdistua, ei hän kiusaa siellä sinun tai muidenkaan "normaalien" kullannuppuja. Tosin olen alkanut epäillä, että me "normaalit" olemme sisimmissämme niitä "epänormaaleimpia".
Kuinkahan moni ei saa hyvää opetusta kun sielä yksi riehuu ja häiriköi..
pienluokassa. Niin minunkin adhd:ni.
Usko huviksesi: myös adhd:lla on oikeus opetukseen.
AP:lle: Teillä on joku hoitava taho, koska lääkityskin. Lastenneurologia? Ota yhteyttä hoitavaan tahoon ja mene keskustelemaan lääkityksestä sinne. Tsemppiä. Kyllä nuo addit osaakin ajaa äidin sydämen syrjälleen...
joku perheille tarkoitettu terapia voisi auttaa.