Lue keskustelun säännöt.
Näin mainoksen jostain adhd-äitien kokouksesta. Miksi adhd-lapsen äiti haluaisi kokoontua muiden adhd-äitien kanssa keskustelemaan aiheesta,
11.10.2021 |
joka lyö häntä silmille joka päivä? Ettei edes vapaa-ajalla saisi aiheesta lomaa?
Vähän kuin raskaan työn raataja kokoontuisi muiden raskaan työn raatajien kanssa puhumaan siitä raskaan työn raatamisesta. Ihan älytöntä mielestäni. Väsyttää vain entistä enemmän.
Kommentit (10)
Miksi oletat että kaikki ADHD-lapset ovat aggressiivisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletat että kaikki ADHD-lapset ovat aggressiivisia?
Missä noin luki?
T. nimimerkki kiinnostunut
Vierailija kirjoitti:
Tuossa ap:n viestissä.
Siinä ei sanottu adhd-lapsista mitään.
On kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka hyötyvät vertaistuesta kun kuulevat, että muilla menee yhtä huonosti ja heitä, joille toisten murheiden kuuntelu aiheuttaa vaan lisäahdistusta. Pitää tietää millainen on, ettei osallistu vertaisryhmiin sitten, jos kuuluu jälkimmäiseen ryhmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetteletkö myös miksi rintasyöpää sairastavat kokoontuvat yhteen keskustelemaan aiheesta? Vertaisryhmiä on paljon ja niiden tarpeellisuuskin on todettu jo useaan kertaan.
Vertaistuki on aivan korvaamattoman tärkeää. Kaikilla ei ole varaa esim psykoterapiaan tms apuun.
T: ADHD-aikuinen, diagnoosinsa saanut vasta 30+ iässä, useampi burn out, masennus, ahdistuneisuushäiriö jne sairastettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka hyötyvät vertaistuesta kun kuulevat, että muilla menee yhtä huonosti ja heitä, joille toisten murheiden kuuntelu aiheuttaa vaan lisäahdistusta. Pitää tietää millainen on, ettei osallistu vertaisryhmiin sitten, jos kuuluu jälkimmäiseen ryhmään.
Mutta ei aina puhuta siitä miten huonosti menee, vaan myös siitä mitä onnistumisia voi olla, vertaillaan kokemuksia ja tapoja toimia. Toisella saattaa olla neuvoja, joiden avulla onnistuu asiat paremmin. Minä olen ollut joskus sellasessa valitusyhmässä ja se oli kauheaa. Olen ollut myös ryhmässä, jossa on keskitytty jakamaan kokemuksia ja ajatuksia ja se oli paljon antoisampaa.
Hirveä hälinä ja hässäkkä varmaan niissä kokouksissa.
Ilman vertaisten tukea jää helposti uskoon, että on ainoa samanlaisten ongelmien kanssa painiva ja itse jotenkin kelvoton, kun ei pärjää. Helpottaa oloa puhua, nauraa ja itkeä yhdessä sellaisen kanssa, joka tietää, mistä puhut. Muut voivat vain taputella olalle, että voi voi, koeta jaksaa, eikä siitä paljon ole tueksi jaksamiselle.
En siis itse ole adhd-äiti tai mitään sinne päinkään, vaan kroonista, elämää rajoittavaa sairautta poteva ihminen, jolle vertaistuki on ollut todella tärkeää.