Miksi vanhemmat eivät tahdo viettää aikaa lastensa kanssa?

Oletko itse vanhempi vai miksi lähdit tätä pohtimaan?

Semmosta se on kun nykyään jämähdetään siihen ikuiseen nuoruuteen vaikka ikää jo reilu 30v. eikä osata hiljentää tahtia. Itketään sitten ruuhkavuosia vaikka ihan itse voisi vaikuttaa arjen toimivuuteen, kiireisiin ja jaksamiseen.

Sitten on niitä jotka tehtailevat lapsia ilman mitään suunnitelmia. On sairauksia, pitkäaikaistyöttömyyttä, mielenterveysongelmia, päihdeongelmia, talousvaikeuksia ja silti vaan masu pystyssä, kerta toisensa jälkeen. Sitten itketään köyhyyttä ja kun masentaa.

Minusta taas tuntuu että nykyvanhemmat ne vasta viettävätkin lastensa kanssa aikaa. Ei meillä omassa lapsuudessa vanhemmat juuri leikkineet ja pelanneet vaan lapset leikki keskenään. Ja äiti puhui monesti lankapuhelimessa ystävien kanssa ja silloin piti olla hiljaa. Ei noina aikoina painotettu sitä kuinka lapsille pitää olla läsnä.

Suren samaa. Millaisia aikuisia tuollaisista lapsista tulee😰?

Koska ura. Raha. Jes mä osaan. Lapset ärsyttää. Vie mun tilan, hoitakoon akka tai anoppi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas tuntuu että nykyvanhemmat ne vasta viettävätkin lastensa kanssa aikaa. Ei meillä omassa lapsuudessa vanhemmat juuri leikkineet ja pelanneet vaan lapset leikki keskenään. Ja äiti puhui monesti lankapuhelimessa ystävien kanssa ja silloin piti olla hiljaa. Ei noina aikoina painotettu sitä kuinka lapsille pitää olla läsnä.

Tää. Meillä juteltiin aikuisten kanssa silloin kun oli erityistä asiaa ja ruokapöydässä. Yleensä olin sisarusten kanssa leikkimässä tai puuhaamassa itsekseni omiani. Mielestäni isompien lasten kuuluukin pääasiassa olla keskenänsä ja leikkiä, aikuinen voi olla saatavilla turvana. Riippuu vähän myös lapsen luonteesta, turvautuuko aikuiseen pitkään vai onko rohkea ja itsenäinen ikätoverien kanssa.

Ei meidän lapsuudessa äiti ikinä leikkinyt tai muutenkaan tehty (lomia lukuunottamatta) perheenä mitään. Äiti hääräsi aina keittiössä, isä nukkui nukkui teki ollaan muualla. 80-luvun omakotitaloelämää

Joo, kyllä on yleistä. Kännykkä käteen jo yksivuotiaalle. Äiti tuijottaa omaansa, eikä ole läsnä lapselle. Vähän isompaa kuskataan harrastuksiin iltaisin ja vanhemmat menee omiinsa. Kotona käydään vain nukkumassa.

Koskaan eivät ole vanhemmat Suomessa viettäneet yhtä paljon aikaa lastensa kanssa kuin nyt. Jotain on ollut pahasti vialla menneissä sukupolvissa, jotka eivät huomioineet lapsiaan kuin kuritusväkivallalla.

Sanotaanpa taas, että yleistää ei voi. Harmittavan usein kuitenkin näkee näitä vanhempia, joille kännykkä on tärkeämpi kuin lapsi, oli lapsi sitten 1 kk tai 11 vuotta vanha. Tällä palstallakin on liikaa mammoja, jotka viettävät av:lla aikaa huomattavasti enemmän kuin lastensa kanssa.

Sitten on perheitä, joissa lasten kanssa ollaan paljon. Ap ei heitä välttämättä tietenkään näe.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllä on yleistä. Kännykkä käteen jo yksivuotiaalle. Äiti tuijottaa omaansa, eikä ole läsnä lapselle. Vähän isompaa kuskataan harrastuksiin iltaisin ja vanhemmat menee omiinsa. Kotona käydään vain nukkumassa.

Älypuhelin on ykkönen ja kaikki muu on toissijaista. Täh? Sanoit sä jotain? Tuota se on kun koitat keskustella puhelimeen uponneen kanssa. Oppii lapsikin jo pienenä mikä on tärkeintä.