En halua raskautta, mutta mies ei suostu adoptioon

Adoptiolapsia on lähes mahdotonta saada. Ehkä on parasta, että teillä ei ole lapsia. Elämä voi olla hyvää myös ilman lapsia. Jos sukulaisilla ja tuttavilla on lapsia, viettäkää aikaa heidän kanssaan. Lapset tarvitsevat muitakin tärkeitä aikuisia kuin vain omat vanhempansa.

Ei kukaan täysjärkinen mies halua hoitaa toisen miehen siittämää ihmistä. Olet typerä ämmä.

Adoptointi on tehty lähes mahdottomaksi. Tee itse tai ole ilman, niin se melkein menee.

Äitiski repes sun eteen, hienohelma.

Pyydät sektion. Joudut käymään pelkopolilla, mutta et ainakaan repeile.

Lähes jokainen adoptiolapsi on erityislapsi, ihan pelkästään hylkäämistraumansa vuoksi ja siksi, että useimmat ovat eläneet varhaislapsuuden ilman asianmukaista hoivaa (kosketusta, katsekontaktia, tarpeisiin vastaamista, kommunikaatiota). Adoptiolapsia on aivan syystäkin nykyään vaikea saada, koska kun nykyään tämä em. ymmärretään, käy selväksi, ettei aivan kenestä tahansa ole adoptiovanhemmiksi. Lisäksi suuri osa vielä "saatavilla" olevista adoptiolapsista ovat ihan määritelmällisiä erityislapsia, heillä on jotain diagnosoituja haasteita tai jokin vamma.

Kuten aina näissä tilanteissa, otatte molemmat aikaa ja mietitte itseksenne mikä on tärkeämpää, yhdessä oleminen vai tämä toive/tarve. Samalla kannattaa yhdessä käydä keskustelua, jossa kaikki mahdolliset mieleen tulevat vaihtoehdot heitetään ilmoille, hullut ja älyttömätkin. Sinun kannattaa toden teolla yrittää kaivella sielustasi, mikä raskaudessa pelottaa tai inhottaa ja miksi itse haluaisit lapsia. Ja miehenkin pohtia, mitä hän niiltä lapsilta toivoo ja haluaa.

Toivottavasti sieltä löytyy jokin vaihtoehto, jota ette ole vielä keksineet ajatella.

Moni nainen taas haluaa pystyä lähtökohtaisesti tarjoamaan lapselle hyvän alun elämään, jotta saamallaan lapsella olisi kaikki hyvin. Siis elää terveellisesti raskausaikana, hoitaa kaikella hellyydellä alusta asti eikä aiheuttaa lapselle valtavaa traumaattisista vanhempien menettämisestä tai hylkäämisestä. Kehon mahdollisia muutoksia ja kipuja on normaalia pelätä, mutta useimmille lapsen terveys ja mahdollisuus turvalliseen kiintymykseen merkitsee enemmän. Adoptiolapset eivät tutkimusten mukaan voi tavallista paremmin vaikka heille yritetään valita erityisen hyvät perheet. Adoptioon joutuminen onkin lapselle rankkaa ja nykyään ajatellaan, että lapselle olisi parasta löytyä perhe omasta kotimaastaan. Suomessa suomalaisille vauvoille löytyy kyllä parempia perheitä kuin sinä ja miehesi. Lisäksi raskaus ja synnytys eivät naista pilaa, voivat muokata hyväänkin suuntaan fyysisesti ja henkisesti ja usein näin. Tietysti jos tietää, että ei viitsi yrittääkään pysyä kunnossa niin mitä sitä sitten viitsimään. Rupsahdat sitten joka tapauksessa ennen aikojasi.

Tee miehellesi palvelus ja päästä pois, hän ansaitsee naisen, jonka kanssa saada lapsi(a).

Syysi ovat lapsellisia ja pinnallisia.

Vierailija kirjoitti:

Pyydät sektion. Joudut käymään pelkopolilla, mutta et ainakaan repeile.

Sektio ”pilaa kropan” paljon pahemmin kuin mahdollinen repeäminen alatiesynnytyksessä. Ja kuka sen raskauden kantaa kun ap sitäkään ei kropan pilaantumisen pelossa halua?

Suurin osa naisista palautuu raskaudesta ja synnytyksestä nopeasti, ap tuskin.