Ruuben ja Ruubert poikani.

Muttamalla sanalla he osaavat tämän kielen. He näyttävät oudolta tontulta ja puuhuvat tonttua, omaa kieltä, jota vain he itse ymmärtävät. Tai he maistavat, huutavat, haukuvat, piippaavat, ravistavat, nauravat, virisevät ja virisevät. Ruubenin yleisin intialainen puhuttu sana on "Ruben's paska", mikä tarkoittaa, että hänen on vaihdettava vaippoja tai "Reuben Nam Nam", kun hän haluaa syödä. Mieluiten ranskalaisia, se on hänen lempiruokansa. Ruuber sanoo usein "Nanna", mikä tarkoittaa, että hän haluaa ruusuista jogurttia ja paahdettuja manteleita, jotka ovat hänen tärkein herkku ja myös pohjimmiltaan intialainen jälkiruoka. Jos hän ei ymmärrä sitä, hän sanoo "Voi perse". Joskus hän toistaa sanan kakka loputtoman monta tuntia peräkkäin, vaikka hän ei ole kakka -tilanteessa. Olen kääntänyt heidän käyttämänsä sanat äidinkieleltämme hindistä suomeen. Pojat muuttivat 13 ja 16 -vuotiaana vanhainkotiin. Tässä vaiheessa heillä oli enimmillään muutama vuosi elinaikaa, mutta muutosta sinne on kulunut 12 vuotta, mikä tarkoittaa, että he ovat jo 25 ja 28 -vuotiaita, vaikka he ovat vasta muutaman vuoden ikäisiä elämän jälkeen heidän vammaisuutensa. Siellä niitä voidaan hoitaa paremmin kuin kotona. Esimerkiksi selviytyäkseen paremmin vaikeista epileptisistä kohtauksistaan, joita he saavat säännöllisesti lääkityksestä huolimatta. Joka tapauksessa he onnistuvat olemaan varovaisempia kuin kotona, pesevät, ruokkivat, vaihtavat vaippoja, nukahtavat, tarkkailevat niitä kohtausten varalta yöllä ja ottavat päällään ja riisuvat pelastusliivit, joita he käyttävät skolioosiin 23 tuntia vuorokaudessa. Ne sammutetaan vasta, kun poikaset on pesty, kuivattu ja iho voideltu. Mutta ei ole aikaa antaa hoitolaitokselle sysäystä, koska koko ajan, jonka sairaanhoitajat käyttävät potilaiden perushoitoon, koska potilaita on yli 150, vaikka siellä on virallisesti tilaa 80 potilaalle ja sairaanhoitajien lukumäärä vastaavasti on luokiteltu. 80 asukasta. 

Sairaanhoitajilla on aina liikaa työtä, joten heillä ei aina ole aikaa katsoa potilaita kunnolla. Joten ei ole ihme, että monilla potilailla on usein hyvin syviä haavoja ja mustelmia hyökkäyksen ja toisten loukkaantumisen yhteydessä. Mutta ei Ruben eikä Ruubert. On totta, että poikamme tuskin tarvitsevat stimulaatiota. Ruuben istuu olohuoneen nurkassa päiviä ja hyppää käsillään edessään pallon, jonka hän sai pienenä. Joskus pallo pakenee ja sitten Ruben huutaa ääneen, kunnes saa pallon takaisin. Joskus joku muu on paha kaveri ja ottaa pallon eikä palauta sitä tai piilota sitä. Silloin Ruuben saattaa hermostua ja alkaa potkia jalkojaan itkien ja huutaen: "Rubensin pallo, Rubenin pallo." Ruben ei voi enää kävellä yksin. Ruubert vietti päiviä kävellessään hoivakodin käytävillä isosiskonsa vanhan rätti -nuken kainalossa ja puhui toisella kädellä haltiatornin yli. Toisin sanoen kieli, jota vain hän ymmärtää. Ruubertin mukaan käden nimi on Kenny ja ilmeisesti Kenny vastaa Ruubertin puheeseen. Joskus Ruubert riitelevät ja Kenny ja Ruubet näyttävät tyytymättömiltä ja puhuvat vihaisilla äänillä. Sitten Kenny voi lyödä häntä, missä Ruubert suuttuu ja Kenny puree. Ruubert ja Reuben nukkuvat samassa huoneessa kuin 12 muuta poikaa. Ruubert ja Reuben eivät kiinnitä huomiota toisiinsa eivätkä osoita muistavansa olevansa veljiä. He eivät ehkä muista aikaa, jolloin he asuivat kotona ja asuivat samassa huoneessa. Veljeyden käsite voi myös olla liian vaikea ymmärtää. 

He vain eivät ymmärrä olevansa veljiä ja että sisarusten tulisi olla lähellä toisiaan. He eivät tunne meitä enemmän kuin vanhempansa tai sisaruksensa, kun käymme heidän luonaan. Olet tullut hitaammaksi ja avuttomammaksi kuin ennen. Molempia epäillään, koska nuoresta iästään huolimatta heillä on jo muistiongelma. He eivät enää kysy hoitajilta, jotka olivat aiemmin hoitokodissa, missä he ovat, koska he vain eivät muista heitä, vaikka nämä sairaanhoitajat olivat ennenkin tärkeitä heille ja hyvästit hoitokodille olivat pojille kova paikka, joten he kysyivät häneltä, kun hän oli imettänyt pitkään. Nyt he ovat unohtaneet nämä hoitajat. He eivät voi enää välittää niistä automatkoista, joihin käytin heidät. Ennen kuin he näkivät minun ratsastavan heidän kanssaan ja kysyivät "Isä, minne olemme menossa?" Nykyään he eivät voi enää välittää takaisin saamistamme leluista, karkkeista tai sarjakuvista, joista he nauttivat, eivätkä edes muista lasten esitystä, jota he katsoivat niin innokkaasti televisiosta, kunnes sarja päättyi aikuisena. Sitten he näyttivät YouTube -ohjelman, josta he aina pitivät, mutta joka ei enää kiinnosta heitä nykyään. Lisäksi nukut enemmän ja syöt vähemmän kuin ennen. Olet jo liukumassa pois. Valitettavasti me vanhemmat ja sisarukset odotamme jo heidän kuolemaansa. Usein oli vähäpätöistä, että he olivat kuolleita, mutta he onnistuivat aina huijaamaan sen selviytyessään. Skolioosi pitäisi parantaa leikkausta, mutta lääkärit eivät aloita leikkausta, koska pojat eivät siedä anestesiaa, leikkausta tai valehtelemista kipsiä pitkään. Jos makaat kuukauden ajan siirtymättä niskasta lonkkasänkyyn, selkä paranee heti. Heidän jalat ovat liian hauraita leikkauksen hoitamiseksi ja he ovat liian heikkoja käsittelemään anestesiaa yksin. Ja heidän ruumiinsa eivät makaisi liikkumattomana pariisin kipsissä monien kuukausien ajan, ja fanit auttaisivat heitä hengittämään. Usein he ovat voittaneet kuoleman vakavista epileptisistä kohtauksista sekä leukemiassa että usein myrkytyksessä hoitokodissa jonkun toisen pureman jälkeen, joten suun taudinaiheuttajat aiheuttivat myrkytyksen tai laajalle levinneen tulehduksen kehossa. Molemmilla oli myös paljon vakavaa keuhkokuumetta, johon he tarvitsivat hoitoa, kuten happikone, joka auttoi heitä hengittämään helpommin. Nyt heidät molemmat on kielletty hoidosta, koska he ovat molemmat niin huonoja. Tämä tarkoittaa sitä, että jos heillä on jopa hengenvaarallinen epileptinen kohtaus, keuhkokuume, sepsis tai laajalle levinnyt tulehdus, joka vaatii hoitoa, he eivät enää saa hoitoa, he saavat kuolla. Heille annetaan vain kipulääkkeitä ja rauhoittavia aineita, jotta he eivät kärsi tai pelkää kuolemaa. Heidän olisi parasta saada tarpeeksi kovaa lääkettä nukkumaan ja kuolla unessa ilman pelkoa tai kärsimystä.