Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten huono käytös äidin kanssa
10.09.2021 |
Hei,
Minulla on 5v ja 2 lapset, jotka ovat osa-aikaisesti hoidossa. Miehen kotipäivät sujuvat Ok, mutta minun kanssaan lapset ovat erittäin pahantuulisia, kiukuttelevat ja uhmaavat kaikesta. Tänään vanhempi lapsi sanoi että tarhassa on kaikki parempaa, ja tädit kivempia kuin äiti. Vien lapsia ulos, Meillä on säännöllinen rytmi, en huuda enkä ärjy tai pahoinpitele, olen läsnä yms. Tuntuu että vaikka kuinka yritän olla ns hyvä äiti niin sitä enemmän saan vaan huonoa käytöstä osakseni. Mistähän tällainen voisi johtua ja mitä sille voi tehdä? 5veelle jo selitin kuinka paha mieli hänen tylyistä sanoistaan minulle tuli. :( monesti mietin Oisko parempi vaihtoehto vaan tehdä täyttä työaikaa niin ei lasten tarttis mun kanssa "kärsiä" kotona.
T. Surullinen äiti
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Apua, aika kauhea tilanne. Auttaisiko, jos istuisitte alas isä, sinä ja lapsi, ja kysyisitte, mistä moinen?
Kuinka paljon annat uhmaamisessa periksi? Entä mies, onko teillä samanlainen ote vanhemmuuteen?
Miehellä on tiukempi kuri kuin minulla. Kuitenkin olem ollut napakkana säännöistä enkä minäkään mielestäni ihan lepsu äiti ole. Olen myös pyrkinyt keskustelemaan tilanteita ja näytän hyvää esimerkkiä hyvästä käytöksestä. Myös olen yrittänyt olla huomioimatta huonoa käytöstä etteivät sillä ainakaan saisi huomiota. Viime aikoina kun uhmaaminen on mennyt ihan mahdottomaksi on mullaki kyllä hermot menneet useaan otteeseen. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kurjuus ap!
Kuinka kauan lapset olleet tuolla hoidossa? Olisiko kyseessä isoon muutokseen reagointi tuolla tavalla? Sinä kuitenkin ilmeisesti olit lasten kanssa kotona ennenkuin aloittivat hoidossa.... Jos kokevat äidin "hylänneen", ja se ilmenee noin?
N32
Kyllä ne sitten joskus aikuisena lauhtuu. Tsemppiä.
Alue: Aihe vapaa
Apua, aika kauhea tilanne. Auttaisiko, jos istuisitte alas isä, sinä ja lapsi, ja kysyisitte, mistä moinen?
Kuinka paljon annat uhmaamisessa periksi? Entä mies, onko teillä samanlainen ote vanhemmuuteen?