Isoveljeni kuoli tapaturmaisesti juuri sinä päivänä kun täytin 3 vuotta.

Hän oli tulossa koulusta kotiin alkoholin vaikutuksen alaisena ollut henkilö ajoi veljen yli kun veli oli ylittämässä tietä suojatien kohdalta kun jalankulkijoille oli vihreät valot ja autoilijoille paloi punaiset valot. Silloin oli juuri minun 3-vuotis syntymäpäivä ja kaiken lisäksi veljellä oli ollut koulussa joulujuhlat eli hänellä alkoi joululoma.

Monet ihmiset sanovat, että veljen kuolemalla oli ainakin se hyvä puoli, että ennen lievästi alkoholisoitunut isämme raitistui täysin menetettyään poikansa rattijuopon yliajamana. Sen päivän jälkeen isä on ollut absolutisti, mutta minä olen yhä reilun 20 vuoden jälkeen yhä katkera kun veljen kuoleman jälkeen minun syntymäpäiväni menivät pilalle kun ne eivät olleet enää pelkästään minun syntymäpäiviäni vaan myös veljen kuoleman vuosipäiviä. Kyllä minulle juhlat järjestettiin mutta minä aistin kuinka vanhemmat ja paikalla olleet sukulaiset muistelivat veljeäni eivätkä keskittyneet pelkästään minuun ja iloitsemaan kuinka minä olin taas vuoden vanhempi. Jäin siis jollain tapaa kuolleen veljeni varjoon. Ja koska veljeni kuoli lähellä joulua niin vanhemmat surivat veljeä myös jouluisin kun veli ei ollut enää paikalla viettämässä jouluja. Isoveli eli vanhempieni esikoinen siis pilasi osan lapsuuttani. Tämä kuollut veljeni oli minua 8 vuotta vanhempi. Sen lisäksi minulla on 3 vuotta vanhempi veli ja minua 2 ja 5 vuotta nuoremmat siskot.