Onko tosirakkautta olemassa?

on olemassa....omakohtainen kokemus

On varmasti olemassa, ja vaikka se lässähtäisikin ajan myötä, niin ei kannata tyytyä alunperin mihinkään keskinkertaiseen.

Tai riippuu tietty mitä sä haluat, mutta itse odotan jotain ihanaa ja tosi hyvää - sellaista, kun sydän löytää kodin.

Odotan vaikka koko elämäni mieluummin, kuin tyydyn mihinkään.

(Eli mieluummin koko elämä yksin fantasioiden, kuin tyytymässä ihmissuhteeseen)

On olemassa. Nykyinen vaimoni on minulle se suuri rakkaus joka vei heti jalat alta. Hän on ihan eri planeetalta kuin muut naiset kenen kanssa olen aikaisemmin seurustellut. En voi nimetä hänestä yhtään negatiivista asiaa. Kiitos kun löydyit.

Miten määritellään tosi rakkaus?

Rakastan miestäni, mutta jos hän löisi minua, pettäisi tai käyttäisi taloudellisesti hyväkseen, suhde päättyisi ja rakkauteni kuolisi saman tien. En voi siis sanoa, että rakkauteni olisi mitenkään ehdotonta. 

Ajatellaan 90-vuotiasta henkilöä. Hän on ollut onnellisesti naimisissa ikävuodet 20-50, ja suhde päättyy puolison kuolemaan. 60-vuotiaana henkilö tapaa uuden rakkauden, menee naimisiin ja on yhdessä puolisonsa kanssa kuolemaansa saakka. Kumpi suhteista on ollut todellista rakkautta?

Kokeeko tosirakkauden vain kerran ja onko todellista rakkautta se mikä päättyy onnellisesti?

Ajattelen, että isovanhempieni välillä oli todellista rakkautta. He elivät yhdessä käytännössä koko elämänsä, suhteessa ei ollut tietojeni mukaan sen suurempia ongelmia, ja mummon kuoleman jälkeen ukkini puhui hänestä aina pelkästään hyvää. On kuitenkin ulkopuolisena mahdotonta tietää, mitä suhteessa on tapahtunut. 

Ei ole. Naiset ovat vain miehen lompakon perässä ja miehet seksin perässä.

Kyse on arjen tullessa vastaan tahtotilasta. Ja se vaatii kummaltakin tahtoa pitää rakkautta yllä ja parisuhteesta huolta. Yksin se ei valitettavasti onnistu.

M35

Luin että vasta kolmas rakkaus on se oikea.

On olemassa.

Olen joskus miettinyt samaa.. Ja voiko tosirakkaus olla tai muuttua yksipuoliseksi?

Itse rakastuin mieheeni 14 vuotta sitten. Se oli elämäni paras kesä. Rakastan häntä yhä ainoana ihmisenä jota voisin kuvitella rakastavani. Joskus kun katson häntä kotiaskareissa, puku päällä töihin menossa tai lenkillä - sykähtelen 😀

En uskalla kysyä vieläkö hän tuntee jotain tälläistä alkukantaista minua kohtaan. Rakkauttaan hän kyllä osoittaa joka päivä. Pelkkä hänen rakastamisensa on niin tyydyttävää.

Molemminpuolista rakkautta voi olla siinä 15-20-vuotiaana, sen jälkeen on kolme vaihtoehtoa. 1. Kaveruus ja yhdessä pysyminen joka kuitenkin voi loppua jommankumman pettämiseen jos sopiva tilanne tulee, 2. Pari inhoaa toisiaan tai toinen kontrolloi ja kiusaa toista. He voivat joko erota tai pysyä yhdessä koska avioero on liian kamala ajatus, 3. Jos löytää "rakkauden" vanhemmalla iällä niin silloin jompikumpi oikeasti "tyytyy" huonompaan kumppaniin, tai suhde solmitaan pelkästään lasten tai säännöllisen seksin takia. Voi jatkua millä tahansa edellä mainituista tavoista.

Okei, myönnän että olen biasoitunut. Vanhempani ovat kakkosia, siskoni kolmosia. Minä olen sinkku miehen pettämisen takia eli 1

ei oo tässä maailmassa olemassa