Miksihän olen aina ollut kiinnostunut seuraamaan ihmisiä?

Tarkoitan seuraamisella siis sellaista, että tykkään katsella ihmisten touhuja, en negatiivisesti vaan hyväntahtoisesti.

Jos olen auton kyydissä, niin kiinnostaa aina katsoa vieressä ajavien autojen sisälle, että keitä siellä on. Elokuvateatterissakin on kiva katsoa ketkä ovat tulleet pariskuntana, ystävyksinä, mitä he juttelevat ennen leffan alkua ja mitä he ovat ottaneet leffaherkuksi. Tykkään katsoa ikkunasta pihalla leikkiviä söpöjä lapsia ja samalla vähän vahtiakin, että heillä on kaikki hyvin.

Olen aina siis tykännyt seurata sivusta ihmisiä, mutta en ole "virheitä etsivä kerrostalokyttääjä", jos joku niin ajatteli 😄

Mikä siinä on, että oma elämä ei ole koskaan ollut minulle se pääasia, vaan muiden ihmisten seuraaminen ja sitä kautta mielihyvän kerääminen?