Sain opiskelupaikan ja nyt pelottaa! Tekee mieli perua koko homma. Tehdä vaikka vauva..

Pitää päästä pukille ensin ennen kuin voi tehdä vauvan.

Menet ihan vaan sen vuoksi, että pelottaa. Muuten jätät seuraavallakin kerralla tilaisuuden käyttämättä ja olet siellä kotona hamaan loppuun saakka. Älä ajattele asiaa liian pitkälle, tuo ei sulje mitään ovia.

Vierailija kirjoitti:

Pitää päästä pukille ensin ennen kuin voi tehdä vauvan.

Pääsen kyllä.

Vauvan kanssa pitää myös käsitellä ja sietää eritteitä.

Jännittää niitä muitakin opinnot aloittavia. Olkaa toistenne vertaistukena. Opiskeluvuodet ovat elämän hauskimpia vuosia.

Mä pääsin ujona ja hiljaisena opiskelemaan terveydenhoitajaksi monen mitään tekemättömän vuoden jälkeen, ihan hyvin meni kuitenkin ensimmäinen puoli vuotta, sain rohkeutta siitä että oli pakko mennä koululle ja tehdä jotain. Taas jännittää kun koulu jatkuu muutaman viikon päästä, mutta kyllä siitä selviää, itseäni kuitenkin kiinnostaa tää ala vaikka pelottaakin. Kiinnostaako sua toi ala yhtään vai menitkö vaan väkisin jonnekin?

Vierailija kirjoitti:

Menet ihan vaan sen vuoksi, että pelottaa. Muuten jätät seuraavallakin kerralla tilaisuuden käyttämättä ja olet siellä kotona hamaan loppuun saakka. Älä ajattele asiaa liian pitkälle, tuo ei sulje mitään ovia.

Ei tunnu tilaisuudelta mennä tekemään pelottavia ja epämiellyttäviä asioita :(

Kaikkia esitelmiä jne. Pyllyn pesua, ei kiinnosta :(

Ap

Hyvin se menee👍. Itse olin kotiäitinä "vain" 18v. 6 lasta. Ammattia ei ollut ennen lapsia, toki töissä ollut.

Heti kun kuopus täytti 3v, ilmottauduin työkkäriin. Itse löysin itselleni työpaikan 6kk työttömyyden jälkeen. Toisesta työpaikasta soiteltiin jo ekassa paikassa ollessani, joten tein kahta, toki saman alan työtä yhtäaikaa. Ilmottauduin aikuiskoulutukseen ja kouluttauduin töiden ohessa.

Sain kahden vuoden jälkeen eli kuopuksen ollessa 5v, vakipaikan muualta, saman alan töistä, jossa olen edelleen, ollut jo 6v. Ja edennytkin alalla.

Joten tsemppiä👍, pärjäät kyllä. Totta kai alussa tuntuu oudolta, mutta äkkiä ne rutiinit löytyy. Ja toden totta, kyllä vaan töissä on pääsääntöisesti helpompaa kuin kotona, minulla ainakin. Ainakin saa syödä rauhassa😀

Vierailija kirjoitti:

Vauvan kanssa pitää myös käsitellä ja sietää eritteitä.

Kyllä sen oman vauvan kestää, lapsia on. Mutta aikuiset ei kiitos.. Ja ne hirveät esitelmät, sen vuoksi mulla ei ole yhtään ammattia, kun pitää esiintyä :( ja ikää 35v

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä pääsin ujona ja hiljaisena opiskelemaan terveydenhoitajaksi monen mitään tekemättömän vuoden jälkeen, ihan hyvin meni kuitenkin ensimmäinen puoli vuotta, sain rohkeutta siitä että oli pakko mennä koululle ja tehdä jotain. Taas jännittää kun koulu jatkuu muutaman viikon päästä, mutta kyllä siitä selviää, itseäni kuitenkin kiinnostaa tää ala vaikka pelottaakin. Kiinnostaako sua toi ala yhtään vai menitkö vaan väkisin jonnekin?

Luulin että kiinnosti, mutta todellisuus iski, kun luin hoitajien kokemuksia. Ei kiinnosta nyt yhtään, ap

Vierailija kirjoitti:

Jännittää niitä muitakin opinnot aloittavia. Olkaa toistenne vertaistukena. Opiskeluvuodet ovat elämän hauskimpia vuosia.

No tuskin tällaisella "mummolla".

Nuorilla kyllä

Ap

Taas sama ulisija/provoaja. Ai nyt oot muka päässyt lähihoitajakouluun? Anna se paikka jollekin, ketä oikeasti kiinnostaa opiskelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvan kanssa pitää myös käsitellä ja sietää eritteitä.

Kyllä sen oman vauvan kestää, lapsia on. Mutta aikuiset ei kiitos.. Ja ne hirveät esitelmät, sen vuoksi mulla ei ole yhtään ammattia, kun pitää esiintyä :( ja ikää 35v

Ap

Kiinnostaako sua se lähihoitajan ammatti ollenkaan? Jos ei, niin miksi hait juuri sinne? Esiintymisistä voi kyllä selvitä, jos ei selviä omillaan niin apua voi saada terapiasta ja/tai lääkkeistä. Mä pelkään esiintymistä niin etten saa unta ja ahdistaa niin että tuntuu ettei pysty hengittämään jos tiedän että sellainen on tulossa, esiintymistilanteessa hikoilen, punastun ja tärisen. Silti olen niistä jotenkin selvinnyt, esim. noissa lähäriopinnoissa aika monet esitelmät on parin kanssa eikä yksinään, ja alussa voi sanoa että jännittää ihan kamalasti. En yritä vähätellä, tieeån kyllä tosiaam kuinka kamalia noi tilanteet voi olla. Lukiossa jätin kursseka kesken kun en uskaltanut pitää esitelmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvan kanssa pitää myös käsitellä ja sietää eritteitä.

Kyllä sen oman vauvan kestää, lapsia on. Mutta aikuiset ei kiitos.. Ja ne hirveät esitelmät, sen vuoksi mulla ei ole yhtään ammattia, kun pitää esiintyä :( ja ikää 35v

Ap

Eihän hoitoalan ammattilainen ole esiintyjä vaan kuuntelija. Potilas se on pääroolissa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin se menee👍. Itse olin kotiäitinä "vain" 18v. 6 lasta. Ammattia ei ollut ennen lapsia, toki töissä ollut.

Heti kun kuopus täytti 3v, ilmottauduin työkkäriin. Itse löysin itselleni työpaikan 6kk työttömyyden jälkeen. Toisesta työpaikasta soiteltiin jo ekassa paikassa ollessani, joten tein kahta, toki saman alan työtä yhtäaikaa. Ilmottauduin aikuiskoulutukseen ja kouluttauduin töiden ohessa.

Sain kahden vuoden jälkeen eli kuopuksen ollessa 5v, vakipaikan muualta, saman alan töistä, jossa olen edelleen, ollut jo 6v. Ja edennytkin alalla.

Joten tsemppiä👍, pärjäät kyllä. Totta kai alussa tuntuu oudolta, mutta äkkiä ne rutiinit löytyy. Ja toden totta, kyllä vaan töissä on pääsääntöisesti helpompaa kuin kotona, minulla ainakin. Ainakin saa syödä rauhassa😀

Jos ei tarvitse puhua kenellekään tai tehdä esitelmiä, niin hyvä. Mistä päättelet, ettei mulla ole rutiineja? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvan kanssa pitää myös käsitellä ja sietää eritteitä.

Kyllä sen oman vauvan kestää, lapsia on. Mutta aikuiset ei kiitos.. Ja ne hirveät esitelmät, sen vuoksi mulla ei ole yhtään ammattia, kun pitää esiintyä :( ja ikää 35v

Ap

Eihän hoitoalan ammattilainen ole esiintyjä vaan kuuntelija. Potilas se on pääroolissa.

Niinpä, minkä ihmeen takia sitten pitää tunkea niitä esitelmiä opiskeluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvan kanssa pitää myös käsitellä ja sietää eritteitä.

Kyllä sen oman vauvan kestää, lapsia on. Mutta aikuiset ei kiitos.. Ja ne hirveät esitelmät, sen vuoksi mulla ei ole yhtään ammattia, kun pitää esiintyä :( ja ikää 35v

Ap

Kiinnostaako sua se lähihoitajan ammatti ollenkaan? Jos ei, niin miksi hait juuri sinne? Esiintymisistä voi kyllä selvitä, jos ei selviä omillaan niin apua voi saada terapiasta ja/tai lääkkeistä. Mä pelkään esiintymistä niin etten saa unta ja ahdistaa niin että tuntuu ettei pysty hengittämään jos tiedän että sellainen on tulossa, esiintymistilanteessa hikoilen, punastun ja tärisen. Silti olen niistä jotenkin selvinnyt, esim. noissa lähäriopinnoissa aika monet esitelmät on parin kanssa eikä yksinään, ja alussa voi sanoa että jännittää ihan kamalasti. En yritä vähätellä, tieeån kyllä tosiaam kuinka kamalia noi tilanteet voi olla. Lukiossa jätin kursseka kesken kun en uskaltanut pitää esitelmiä.

Minäkin olen monta koulua lopettanut esitelmä pakkoon :/

Ap

Frank kirjoitti:

Jos asia yhtään mietityttää, anna vauvan tulla. Vauvojen syntymä on semmoinen asia, jota en koskaan kuni milloinkaan ole katunut.

Opiskella ehtii myöhemminkin, eikä se ole niin tärkeää.

Huomenna on esikoisen sotilasvala, kuopus on nelivuotias. Olen perin onnellinen kaikista lapsistani.

Opiskelu ja uraputkilossa kiipeily ovat niin kertakaikkisen turhia asioita verrattuna lapsiin.

MIKSI valehtelet? On PALJON ihmisiä, jotka katuvat vauvan syntymää! Tutkitusti naisten yleisin katumisenaihe on lasten synnyttäminen ja oman opiskelun ja elämän hylkääminen.

Vierailija kirjoitti:

Frank kirjoitti:

Jos asia yhtään mietityttää, anna vauvan tulla. Vauvojen syntymä on semmoinen asia, jota en koskaan kuni milloinkaan ole katunut.

Opiskella ehtii myöhemminkin, eikä se ole niin tärkeää.

Huomenna on esikoisen sotilasvala, kuopus on nelivuotias. Olen perin onnellinen kaikista lapsistani.

Opiskelu ja uraputkilossa kiipeily ovat niin kertakaikkisen turhia asioita verrattuna lapsiin.

MIKSI valehtelet? On PALJON ihmisiä, jotka katuvat vauvan syntymää! Tutkitusti naisten yleisin katumisenaihe on lasten synnyttäminen ja oman opiskelun ja elämän hylkääminen.

Höpö höpö, vauva pelastaa! Ei tarvitse mennä kouluun tai työpaikalle, ihmisten kiusattavaksi. Ap

No älä mene. Hae johonkin toiseen paikkaan, joka kiinnostaa enemmän tai muu idea.