Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset eivät usko, että joku ei halua lahjoja ja tavaraa?
18.07.2021 |
Olen tehnyt kaikille lähipiirissä selväksi, etten halua tavaraa kotiini. Silti ihanat, anteliaat (ja ilmeisesti myös lahjojen hinnoista päätelleen varakkaat?) ystävät ja sukulaiset kantavat minulle jatkuvasti esim. koriste-esineitä, liinavaatteita ja astioita ihan muuten vaan. En tiedä enää, miten sanoisin olematta äärimmäisen töykeä, etten halua mitään. Ahdistaa tavaran hamstraaminen, eikä meidän kahden hengen taloudessa oikeasti tarvita esimerkiksi 20 kappaletta konjakkilaseja. Meillä ei kukaan edes juo konjakkia.
Kun toiset tietysti hyvää hyvyyttään ja ilahduttaakseen ostavat, ja nauttivat itse tavaran omistamisesta ja antamisesta, ei ilmeisesti ole mitään tapaa saada perille, että lahjat aiheuttavat täällä saajapäässä ainoastaan epätoivoa. Nytkin katselen tuota roinaröykkiötä ja mietin että se on tehtävä vissiin keittiöremontti, jos meinaan kaiken tuon saada mahtumaan kaappeihin.
Ei olisi yhtään aikaa ja energiaa tässä arjen pyörityksessä, mutta ilmeisesti pitää nyt alkaa myydä näitä sitten nettikirpparilla. Kunpa menisi perille, että jos tähän talouteen jotain on pakko tuoda, se saisi mielellään olla vaikkapa elintarvikkeita, jotka voi käyttää pois. Eihän tällaisessa touhussa ole järjen häivää. Mistä tällainen pakkolahjominen oikein tulee?
Kommentit (9)
Lahjomista harrastaa etenkin se sukupolvi, joka ei osaa näyttää tunteitaan ja kiintymystään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lahjomista harrastaa etenkin se sukupolvi, joka ei osaa näyttää tunteitaan ja kiintymystään.
Tämä, eivätkä he osaa kunnioittaa muita ihmisiä, joten lahjasta kieltäytyminen ei tule kuuloonkaan..
Ehkä on niin totuttu ajatukseen että kokoajan pitää saada lisää, että luulevat olevan kursailua jos ei halua lisää tavaraa. Itse olen myös yrittänyt päästä eroon lahjonnasta, mutta turhaan ja niinpä olen kysyttäessä sanonut, että tuokaa suklaata, konjakkia tai muita herkkuja. En oikeasti kaipaa niitäkään, mutta ne eivät sentään jää ikuisiksi ajoiksi kaappeihin.
Joskus tekisi mieli sanoa, että tuokaa 600 litran jäteastia, niin voitte seuraavat kuormat kipata suoraan sinne.
Tästä on kyllä keskusteltu pitkällisesti, mutta ei mene perille. Eivät vaan tajua ollenkaan sitä, että joku ei ihan OIKEASTI halua mitään tavaraa. Eivät ne varmaankaan edes ajattele lahjan saajaa, lähinnä kyseessä on vaan joku kohteliaisuustapa, ovat huolissaan mitä heistä ajateltaisiin, jos eivät aina ilmesty lahjakassien kanssa. Tekee muuten myös vastavierailuista vaivaannuttavia, mä en ala mitään satasen tai parin tuliaisia viemään joka kerta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merkitse saamiisi roiniin antajan nimi. Seuraavassa sopivassa tai sopimattomassa tilaisuudessa annat sen hänelle lahjaksi.
Anna hyväntekeväisyyskirppuksille valitsemasi kohteen mukaan, jos ei riitä energia myydä.
Ei tarvitse säilöä lahjoja velvollisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna hyväntekeväisyyskirppuksille valitsemasi kohteen mukaan, jos ei riitä energia myydä.
Ei tarvitse säilöä lahjoja velvollisuudesta.
Yksi ihan hyvä vaihtoehto sekin. Rahakin kyllä olisi tarpeen, joten koitan nyt jaksaa tsempata kirpparille noita. Aika ikävältä tuntuu myydä/antaa pois toisten lahjoja, mutta en aio hankkia isompaa asuntoa vain siksi että toisilla on pakkomielle tunkea mulle tavaraa, jota en halua. Ap
Itse olen vastaavan ongelman hoitanut sillä, että aina kun syntymäpäivät/joulut/merkkitapahtumat/vastaavat lähestyvät ja ihmiset kyselevät lahjatoiveita tai yrittävät "vaivihkaa" kalastella mitä meiltä puuttuisi mitä voisi antaa, sanon haaveilevani lahjakortista kasvohoitoon/kylpylään/muuhun vastaavaan. Olen monesti hehkuttanut Elämyslahjoja ihmisille ja maininnut ohimennen että voi että kun olisi ihana saada ihan vain kukkia. Toisinaan jos tulee suora "mitä voisin antaa lahjaksi" -kysymys annan linkin johonkin itselleni tärkeään hyväntekeväisyyskohteeseen (löytäeläinkodit, luonnonsuojelu, suomen asunnottomat, syrjäytyneitä ja päihderiippuvaisia auttavat säätiöt tms) ja pyydän lahjoittamaan sinne rahaa.
Kannattaa myös ihan suoraan sanoa (ei lahjan antotilaisuudessa, vaan täysin sen ulkopuolella keskustelusävyyn) että haluaa pitää kodin tavaramäärän hallittavana, kerää vain jotain tiettyä astiastoa tietyn määrän tai on muuten vain hyvin tarkka sisutuksellisista jutuista ja haluaa kodin sisältävän vain rakkaudella ja harkinnalla valittuja asioita (konmaritus on nyt muotia, siihen voi vedota). Yleensä ihmiset ottavat hyvin sen, että toinen ei halua materiaa, kun lahjomismahdollisuuksia on muitakin kuten em. mainitut elämykset, lahjakortit ravintoloihin tai hemmotteluihin tai sitten se hyväntekeväisyys.