Lue keskustelun säännöt.
Mistä tiesit seurustelevasi / olevasi parisuhteessa ?
18.07.2021 |
Minulle on useampi ihminen väittänyt, että siitä ei tarvitse keskustella kumppanin kanssa, että seurustellaanko me ja ollaanko parisuhteessa; että sen vaan jotenkin mystisesti automaattisesti tietää.
Mutta mistä ihmeestä sitä nyt voi tietää, että onko se mahdollisen alkavan parisuhteen toinen osapuoli esimerkiksi lainkaan samalla aaltopituudella asian suhteen ja myös sitä mieltä että parisuhteessa ollaan, jos asiaa ei oteta puheeksi missään vaiheessa.
Kommentit (12)
Ihan puhumalla ja sopimalla. Ei voi mielestäni muuten tietää, millainen suhde on. Mistä ihmeestä voisi tietää, voivatko kummatkin tapailla muita ja ajattelevatko molemmat nimenomaan seurustelusuhdetta vai jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kertoi ilmoittaneensa minut sairaalassa lähimmäksi omaisekseen.
Nuorempana siitä ei tullut puhuttua, se vaan oli selvää että muita ei tapailla ja suhteen on tarkoitus johtaa eteenpäin.
Muita tapailevat olivat pettureita, ja sellaisen tullessa ilmi ei varmaan monella ollut mielessä jatkaa.
Sitten keski-iässä sinkkumarkkinoille palattua huomasi hyvin äkkiä että asioista pitää ihan erikseen puhua.
Siinä kun on puolisen vuotta tapaillut ja jotain mainitsee sivulauseessa että "tämä meidän suhde", ja toinen hyppii seinille että ei me missään parisuhteessa olla...
Koen kyllä tärkeäksi puhua. Itselle mokasin tässä nuorempana pahasti. Tapailin monta kuukautta erästä miestä puhumatta tarkemmin suhteen laadusta. Jonkun 4-5 kuukauden jälkeen kävi sattumalta ilmi että hän itse ajatteli meillä olevan vain seksisuhde. Itse olin pitänyt jotenkin itsestään selvänä että tapailemme ihan tosissamme koska kuitenkin näimme usein ja myös muuten kuin seksin merkeissä. No, otinpahan tuosta opikseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että jos siitä ei ollenkaan puhuta, syntyy helposti tilanteita, joissa toinen olettaa olevansa parisuhteessa, mutta toinen ei käsitä, mistä toinen on saanut sellaista päähänsä.
Omissa parisuhteissani siitä on keskusteltu siinä alkuvaiheessa parin päivän tai viimeistään viikon tiiviin yhdessä olon jälkeen. Se luo varmuutta siitä, että molemmat ovat samalla aaltopituudella ja ymmärtävät, millainen suhde on kysymyksessä.
Asiasta tulee aina keskustella, ei voi vaan olettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaakseni minä aikoinaan kysyin mieheltäni, että seurustelemmeko me, ja mies vastasi myöntävästi. Tapailu oli jo kyllä siinä vaiheessa, että oltiin liki koko aika yhdessä, mutta hyvä oli vielä varmistaa 😁
Siinä vaiheessa kun mies sanoi, että eiks me nyt olla siinä vaiheessa, että muita ei tapailla. Se oli siis tämmöinen aikuisen iän parisuhde, tuossa nelikymppisenä.
Se eka alkoi 16-vuotiaana, ja 16-vuotias oli poikakin. Se vaan oli itsestään selvää kaikenkattavaa rakastumista ja siinä ensin seukkailtiin salaa kirjeitse ja sitten kun pussattiin ja käveltiin julkisesti käsikkäin niin sitten seurusteltiin ihan jo lähes virallisesti. Ja yhdessä pysyttiin parikymmentä vuotta, avioliitto ja lapset ja asuntovelat ja ynnä muut kuviot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaankin viimeistään siinä vaiheessa kun kumppani halusi "esitellä" minut vanhemmilleen. En kyllä muista tarkasti voi olla että asia jotenkin varmistui ennen sitäkin. Muistaakseni asiasta ei koskaan ole erityisesti keskusteltu, mutta voin olla väärässäkin aikaa tapaamisesta on kohta 30 vuotta.
Suhteen rajoista on jossakin kohtaa matkanvarrella keskusteltu esim. tilanteissa joissa on huomattu mustasukkaisuutta.
Mikään ei ole puistattavampi tilanne, kuin että toinen kuvittelee olevansa parisuhteessa vaikka omasta mielestä ollaan ihan vaan kavereita. Kyllähän siitä nyt puhua pitää.
Kyllä mun suhteissa (3 kpl mukaanlukien nykyinen) asiasta on aina puhuttu. Yleensä mies on ottanut puheeksi että eikö nyt ollakin siinä tilanteessa että muita ei enää tapailla. Tai siis näin kahdessa tapauksessa, nykyinen kihlattu kysyi aikanaan että millä nimellä voi esitellä mut kavereilleen jos törmätään jossain, olenko jo tyttöystävä vai jotain muuta.