Oletko koskaan tuntenut "täydellistä" ihmistä?

Mun mies on sellainen. Komea, älykäs, menestynyt, fiksu, kohtelias, empaattinen, hyvä isä jne. Täydellinen.

Skaala on mustasta valkoiseen. Jokainen on täydellinen.

Luulin kerran tuntevani. Kuoren alta paljastui itsetunto-ongelmia. Vikoja on meissä kaikissa, kunhan jaksaa kaivaa tarpeeksi syvältä. Kannattaakin, koska viat tekevät meistä rakastettavia <3

Mulla on myös tuttavaperhe, jotka kaikin tavoin täydellisiä. Kaiken huipuksi eivät itse tee asiasta numeroa, vaan positiivisesti huomioivat ympäristöään tekemättä itsestään numeroa.

Melko raivostuttavaa ja olen heille valtavan kateellinen. Toisaalta ovat ihania ihmisiä ja olen iloinen että tunnen heidät.

Olen tavannut melkein sellaisen.

Oli komea, älykäs, nokkela, menestyvä, huumorintajuinen, inhimillinen, sosiaalinen ja lämmin mies. Mutta jahtasi melkein kaikkia naisia.

Vain yksi vika, ja sen pitää olla juuri tuo mitä en voi hyväksyä. Silti vain yksi vika, mikä on aika vähän.

Voisin sanoa, että olen, entisen työkaverini.

Hän oli maailman suloisin, viehättävin, kiltein, avuliain ja ahkerin ihminen, mitä kuvitella saattaa. Loistava vaimo ja maailman paras äiti. Kenelläkään ei ikinä ollut hänestä pahaa sanottavaa.

En tiedä, onko merkitystä sillä, että hän ei ollut suomalainen.

Osa vain on niin ihanan täydellisiä, mutta kukaan ei ole oikeasti täydellinen milläänlailla.❤️

Muut naiset pitävät minua täydellisenä: sanovat, että olen kaunis, fiksu, hyväkroppainen, rauhallinen, hillitty ja ihminen, josta kaikki tykkää. Ja otan kommentit kettuiluna, koska niin he ne tarkoittavat. Minulle on haistateltu ihan vaan sen takia, koska haistattelijan mielestä näytin paremmalta bikineissä kuin hän. Oikeasti olin vuosia koulukiusattu ja olen useasti yrittänyt its aria, minulla on kehonkuvan- ja syömishäiriö, pidän itseäni arvottomana ihmisenä, enkä näe itseäni samalla tavalla kuin muut. Olin nuorena poikien suosiossa, ja ihmiset pitivät minua lutk ana, vaikka seksiä en monen kanssa harrastanut. Sen sijaan minua hyv äks ikäytettiin seksuaalisesti. Myös rahallisesti. Olen mielestäni tyhmä, epäonnistunut ja läski. Kätken kaiken rauhallisuuteni taakse, enkä koskaan tuo aitoja tunteitani ilmi. Kukaan ei tiedä minusta mitään. Sillä tavalla kukaan ei pysty käyttämään tietojaan minua vastaan.

Mun työkaveri, noin 40-kymppinen mies.

Lahjakas, musikaalinen, liikunnallinen, taitava käsistään. Iloinen, tasapainoinen, hauska, oikeasti hyväntuulinen. Ystävällinen. No tietty komea.

Tämän lisäksi oikeasti mukava, auttavainen ja ystävällinen. Läheistä työtoveruutta takana jo 10 vuotta, eikä mielipiteeni ole muuttunut.

En ole mutta lähisuvusta, perhepiiristä sellaiseen on valitettavasti on ollut pakko tuntea. Hän on pelottava ihminen. Käyttää muiden heikkouksia hyväkseen ja pelottelee, uhkailee kaikkia ihmisiä. Osaa esittää uhria ja siellä teennäisen kuoren alla on peto. Vie vanhempiaan kuin litran mittaa ja äitini valitti juuri ettei hänellä saisi olla muita lapsia muuta kuin hänet. Sairaan narsistinen yksilö joka koko ajan hakee huomioo ja sairaalloisen mustasukkainen ihan kaikista ihmisistä. Järjestelee toisten ihmisten asioita ja on jumalattoman sairaalloisen ahne. Puolisoa kun ei ole niin äitini on hänen puolison korvike ja jos juttelemme silloin tällöin niin joka aamu hän soittaa vaikka ei ole mitään asiaa niin kuin olisi mustasukkainen kumppani. 

Kaikki mitä me sovimme taapamisia niin perutaan jos mustasukkainen sisarus vaan saa tietää niin hän järjestää jotain muuta niin että emme tapaisi. Hän sanoi itsestään että hän osaa järjestellä. Niin hän on järjestelykykyinen ettei ketään miestä ole saanut pidettyä kun on kaikkia petänyt ja järjestänyt niin että hyötyy kaikista itse. Tarviiko tämmöistä ihmistä kunnioittaa ja minä en vain pysty. 

Vierailija kirjoitti:

Mun työkaveri, noin 40-kymppinen mies.

Lahjakas, musikaalinen, liikunnallinen, taitava käsistään. Iloinen, tasapainoinen, hauska, oikeasti hyväntuulinen. Ystävällinen. No tietty komea.

Tämän lisäksi oikeasti mukava, auttavainen ja ystävällinen. Läheistä työtoveruutta takana jo 10 vuotta, eikä mielipiteeni ole muuttunut.

Reipas on ikäisekseen.

Vierailija kirjoitti:

En ole mutta lähisuvusta, perhepiiristä sellaiseen on valitettavasti on ollut pakko tuntea. Hän on pelottava ihminen. Käyttää muiden heikkouksia hyväkseen ja pelottelee, uhkailee kaikkia ihmisiä. Osaa esittää uhria ja siellä teennäisen kuoren alla on peto. Vie vanhempiaan kuin litran mittaa ja äitini valitti juuri ettei hänellä saisi olla muita lapsia muuta kuin hänet. Sairaan narsistinen yksilö joka koko ajan hakee huomioo ja sairaalloisen mustasukkainen ihan kaikista ihmisistä. Järjestelee toisten ihmisten asioita ja on jumalattoman sairaalloisen ahne. Puolisoa kun ei ole niin äitini on hänen puolison korvike ja jos juttelemme silloin tällöin niin joka aamu hän soittaa vaikka ei ole mitään asiaa niin kuin olisi mustasukkainen kumppani. 

Kaikki mitä me sovimme taapamisia niin perutaan jos mustasukkainen sisarus vaan saa tietää niin hän järjestää jotain muuta niin että emme tapaisi. Hän sanoi itsestään että hän osaa järjestellä. Niin hän on järjestelykykyinen ettei ketään miestä ole saanut pidettyä kun on kaikkia petänyt ja järjestänyt niin että hyötyy kaikista itse. Tarviiko tämmöistä ihmistä kunnioittaa ja minä en vain pysty. 

Kysyttiin täydellisiä ihmisiä. Tämä kuvaamasi on täydellisen vastakohta.

Yksi entinen työkaveri: todella hätkähdyttävän kaunis nuori nainen, fiksu, mukava, positiivinen, empaattinen, sosiaalinen, paljon ystäviä, täydellinen poikaystävä josta tuli aviomies ja sai kirsikkana kakun päälle vielä täydellisen vauvan. Ihailin häntä ja olin kateellinenkin, mutta hyvällä tavalla ainoastaan - koska eihän tuota ihanaa ihmistä voinut inhota!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole mutta lähisuvusta, perhepiiristä sellaiseen on valitettavasti on ollut pakko tuntea. Hän on pelottava ihminen. Käyttää muiden heikkouksia hyväkseen ja pelottelee, uhkailee kaikkia ihmisiä. Osaa esittää uhria ja siellä teennäisen kuoren alla on peto. Vie vanhempiaan kuin litran mittaa ja äitini valitti juuri ettei hänellä saisi olla muita lapsia muuta kuin hänet. Sairaan narsistinen yksilö joka koko ajan hakee huomioo ja sairaalloisen mustasukkainen ihan kaikista ihmisistä. Järjestelee toisten ihmisten asioita ja on jumalattoman sairaalloisen ahne. Puolisoa kun ei ole niin äitini on hänen puolison korvike ja jos juttelemme silloin tällöin niin joka aamu hän soittaa vaikka ei ole mitään asiaa niin kuin olisi mustasukkainen kumppani. 

Kaikki mitä me sovimme taapamisia niin perutaan jos mustasukkainen sisarus vaan saa tietää niin hän järjestää jotain muuta niin että emme tapaisi. Hän sanoi itsestään että hän osaa järjestellä. Niin hän on järjestelykykyinen ettei ketään miestä ole saanut pidettyä kun on kaikkia petänyt ja järjestänyt niin että hyötyy kaikista itse. Tarviiko tämmöistä ihmistä kunnioittaa ja minä en vain pysty. 

Kysyttiin täydellisiä ihmisiä. Tämä kuvaamasi on täydellisen vastakohta.

Onko se ressukka joka ei ota vastuuta omasta elämästään vaan on riippuvainen äidin tissistä eikä irtaannu koskaan? Hän tehtailee lapsia eikä mikään parisuhde kestä ja on koko ajan riippuvainen vanhemmistaan. 

On se kuule täydellinen ihminen omasta mielestään eikä häpeä käyttää koko sukuaan hyväkseen. Se on vika niissä miehissä jotka panivat paksuksi ilman ehkäisyä eivätkä olleet kiinnostuneet hänen kanssaan perhe- elämästä. Hänessä itsessä ei ole mitään vikaa sillä hän on täydellinen. 

Ainakin pari. Esim. entinen työkaverini, joka oli kamalan mukava, fiksu, osaava, kaunis, ahkera, nuorempi kuin minä mutta kaikin tavoin menestyneempi ja parempi.

Mun serkku.Koulusta valmistui parhain arvosanoin.on jumalattomasti tienaava erikois/yksityislääkäri.ja kuuluisa esiintyvä pianisti myös.

Todella kaunis,empaattinen ja kaikille aina kiva.Lisäksi omaa ihanan miehen ja lapset.

On erityislahjakas.Hänelle ei voi olla edes kateellinen.on ansainnut kaiken!

Vain peni osa ihmisiä kykenee olemaan täydellisen ihmisen kaveri. Tosi harva.

Normaalisti muut naiset lyttää nuoresta pitäen. Naiset ei liian täydellisiä ihmisiä suvaitse lähelleen.

Kun rakastuin mieheeni, kuvittelin useamman vuoden hänen olevan täydellinen. Hän oli erittäin älykäs, menestynyt hyvin opinnoissa, komea, ystävällinen, sopivan vaatimaton, siisti, lapsirakas, rauhallinen, hyvä oikeastaan kaikessa.

Nyt olemme olleet yhdessä n. 25 vuotta. Todellakin tiedän, että hän ei ole täydellinen, vaikka onkin edelleen todella älykäs, hyvässä ammatissa, komea, ystävällinen, lapsirakas, rauhallinen ja hyvä oikeastaan kaikessa. Työnarkomaanisuus on yksi iso miinus ja vähäinen osallistuminen perhe-elämään.

Tämähän on hyvinkin epämääräinen kysymys, koska "täydellisyyttä" ei ole edes olemassa, muuta kuin enintään jonain hämäränä mielikuvana jonkun ihmisen päässä.