Ikäero parisuhteessa

mielestäni eriparisuus syntyy muista eroavaisuuksista pitkässä suhteessa kuin iästä. Arvot, elämänasentee sun muut on ennemmin sovittava yhteen. Toisen erilaisuuden voi myös yrittäähyväksyä, kun emme parisuhteessakaan ole yksi ja sama henkilö vaan edelleen ne kaksi. Toiselta voi oppia miksei ikään liittyvissä jutuissakin. Miksi olisi kauheaa , jos nainen olis vanhempi?

huomattavasti vanhempi - meitä kummasteltiin aikamme. Nyt, jo kohta parinkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen, ei kukaan kummastele.



Veljeni vaimo on toistakymmentä vuotta veljeäni vanhempi - heitä kummasteltiin aikanaan vieläkin enemmän. Mutta nyt, toistakymmentä vuotta myöhemmin, ei kukaan enää kummastele.



Älä välitä toisten mielipiteistä - ethän "pakota" muita elämään laillasi - kukin valitsee itselleen sopivimman kumppanin ja elämäntavan.

En ole juurikaan ajatellut soveliasta ikäeroa.

Meillä on 18v ikäeroa. Mies on vanhempi.

Eipä tuota monikaan kummeksu.

En itse ajattele ikäeroa ollenkaan, tuskin mieskään. Kimpassa ollaan oltu jo 10 vuotta. Mies on toki kerennyt urallaan pidemmälle, mutta se tuskin johtuu yksin meidän ikäerosta :-)

....eli mikään sitä alle ei tunnu miltään. Jos kolmosella alkaa ikäero niin sitten ehkä on jo liikaa. Ehkä?



Enemmän kuin ikäero niin mielestäni vaikuttaa pariskunnan osapuolten ikä. Jos ikäeroa on 25v ja ovat 25v ja 50v tai 35v ja 60v niin se on mielestäni ihan ok. Jos taas ikäeroa on se samat 25v mutta iät ovat 18v ja 43v niin sitten tuossa on jo selkeä epäsuhta.



Eli kunhan kumpikin suhteen osapuoli on selkeästi aikuinen ja ovat tunteneet toisensa vain aikuisina niin olkoot vaikka kuinka paljon ikäeroa. Tällä tarkoitan sitä että mielestäni olisi vaan jotenkin pervoa jos esim. "naapurin Pena" joka on tuntenut "Mirja tyttösen" 5v ikäisestä (ollessaan itse silloin 30v) rupeaisi olemaan tämän Mirjan kanssa yhdessä kun ovat 25v ja 50v.

Lisääkin saa tulla.



Ap