Yksinäisenä aikuislukio ei suju.
Aivoissa koko arki ja opiskelu puuroutuu kun ei ole koskaan eikä ikinä ketään kenen kanssa vaihtaa ajatuksia. Hyvin tunkkainen tilanne.
Kommentit (5)
Minä olin sinkku kun kävin aikuislukion. Ei se ollut sen helpompaa eikä vaikeampaa kuin niillä, jotka olivat parisuhteessa.
Mistä ihmisiä? Onnistun aina olla tekemisissä kaikkien epäsosiaalisten, itsekkäiden ja ahdistuneiden tapauksien kanssa. Mun perhe ja pari tuttua ovat samanlaisia. Hyvä että kerran vuodessa saa pistää viestiä.
Mulla on uskomattoman huonoja kokemuksia. En tajuu mistä maailmasta kiinnostuneita ihmisiä löytyy, jotka eivät pelkää keskustella.
Keskity lukioon eikä seurusteluun. Tulee vielä aika kun väniset, miksi insinööriopinnoissa on niin yksinäistä. Ja sehän sinulla tavoitteena kai on.
Vakavasti: yksinäisyys on opittu mielentila. Se ei ole todellista. Heti kun otat askelen kohti toista ihmistä ilman itsekkäitä taka-ajatuksia, lakkaat olemasta yksin.
Ihminen on sosiaalinen olento, ei meidän kuulu olla yksin. Se ei kuitenkaan ole aikuislukion vika, vaan yksin puurrettavat hommat varmasti takkuaisi, teitpä mitä tahansa. Ei se kuitenkaan tuosta lopettamalla parane, sulla pitää vaan aktivoitua sosiaalisesti muuten. Löytyiskö joku harrastus, josta saisit ihmiskontakteja? Löytyiskö hankalimpiin aineisiin jotain vertaistukiryhmää?