Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voi kun tuntuu haikealta lähteä töihin, ei koskaan enää tätä kotielämää
08.08.2009 |
Toisaalta olen ihan KYPSÄ tähän kotona olemiseen ja 2,5v. ja 5v. lasten riehumiseen ja tappelemiseen jne. Toisaalta olo on kuitenkin tosi haikea, kun lapsia ei enää haluta lisää ja tietää, että tämä oli nyt tässä. Eli töitä on tehtävä vielä 30v. Voi apua...
Nyt jo rupean näkemään kotona olon hyvä puolia, vaikken ole töihin edes palannut. Aamupäivällä, kun tultiin pihalta sisälle keittelin aina kahvit, ja hyvällä ilmalla oli ihana istuskella vaikka siellä hiekkiksen reunalla jne. Toisaalta mulla ei ole koko aikana ollut oikein aikuista seuraa, vaan olen ollut vaan lasten kanssa.
Tässä nyt pohdiskelen asiaa, kai se on niin että aika aikaa kutakin. Toivottavasti arki rullaa jatkossakin jotenkin. Nyyh!
Kommentit (7)
Minä palasin töihin hoitovapaalta viime maanantaina ja olen todella onnellinen.
Kotona oleminen on ihanaa, koska siellä on maailman tärkeimmät ihmiset. Mutta en silti ole kotiäitityyppiä, joten hiekkalaatikko-kerho-kauppa-pesukone-liesi-elämä alkoi nyppiä.
Nyt minulla on mielekäs työ ja saan nähdä kullanmuruni illalla ja nyt viikonloppuisin.
Jos teillä ei tuo napanuora ole vielä poikki, niin kotona olemista pitänee jatkaa. Lapsiinsa ripustautunut äiti ei muutenkaan ole kovaa kamaa tämän päivän yritysmaailmassa.
Meitä on moneen junaan. Jos ei työnteko maistu, niin pitää jatkaa kotona olemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kannattaa hankkia töitä julkiselta puolelta. Saat lähteä kotiin kello kolme ja muutenkin perhemenot on aina ymmärretty ja kannustettu hoitamaan.
Hetken aikaa kun olette puurtaneet työelämässä, alkaa arjessa olla rutiinit hyvät puolet tulevat esiin myös siitä työelämästä. Palkkapäivät jne.
Kiitos että sain lukea viestinne,se saa minut arvostamaan taas tätä kotielämää lasten kanssa, joka välillä tuntuu niiiiin puudutavalta.
Kotiin jääminen ei todellakaan ole vaihtoehto! Ei taloudellisesti, eikä pääkään sitä kestäisi. Silti tuntuu haikealta lähteä töihin, vaikka toisaalta olen melkein innoissani kun pääsee töihin.
Minä palasin töihin hoitovapaalta viime maanantaina ja olen todella onnellinen.
Kotona oleminen on ihanaa, koska siellä on maailman tärkeimmät ihmiset. Mutta en silti ole kotiäitityyppiä, joten hiekkalaatikko-kerho-kauppa-pesukone-liesi-elämä alkoi nyppiä.
Nyt minulla on mielekäs työ ja saan nähdä kullanmuruni illalla ja nyt viikonloppuisin.
Jos teillä ei tuo napanuora ole vielä poikki, niin kotona olemista pitänee jatkaa. Lapsiinsa ripustautunut äiti ei muutenkaan ole kovaa kamaa tämän päivän yritysmaailmassa.
Meitä on moneen junaan. Jos ei työnteko maistu, niin pitää jatkaa kotona olemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että nyt se vaan taas puurettava töissä.
Toisin kävi, nyt olen taas kotona lapsen kanssa, tällä kertaa ei niin vapaaehtoisesti, eli työttömänä.
Tilanteet muuttuvat ja elämä vie mennessä!
Alue: Aihe vapaa
Eskarilainen ja 3v aloittavat maanantaina päiväkodin ja minä työt. Teen vaan puolta päivää, mutta koskaan ei ole enää paluuta tähän vaiheeseen, nyyh!
Itsekin olen totaalisen kypsä yli 6 kotivuoteen, enkä haluaisi samaa enää jatkaa, mutta SILTI muutosvaihe on haikea. Tähän pitäisi kehitellä joku riitti mikä tekisi siirtymisen uuteen elämänvaiheeseen helpommaksi :)
No, suren ainakin itsekseni nyt. Mies ei (taaskaan) tajua yhtään mistä kyse.